Wednesday (Netflix), 1. kausi on oikein miellyttävä yllätys

Kuolemalla ja siihen liittyvillä symboleilla komediaa tekevä The Addams Family on aina jäänyt minulle hieman tuntemattomammaksi. Aiheesta on kuitenkin saatu varsinkin useita elokuvia vuosikymmenten varrella. Nyt on aika perheen teini-ikäisen tyttären Wednesdayn (Jenna Ortega) aloittaa koulunkäynti kummajaisten koulussa Nevermoressa. Varsin odotetusti niin isä Gomez (Luis Guzmán) kuin äiti Morticiakin (Catherine Zeta-Jones) opiskelivat aikanaan samassa oppilaitoksessa. Wednesdaylla on sopeutumisvaikeuksia, ja pian koulun alueella havaitaan hirviöitä, ja tapahtuu vielä murhiakin. Wednesday ryhtyy omin neuvoin tutkimaan juttua romaanin kirjoittamisen ja koulunkäynnin ohella. Sanalla sanoen erikoinen lukukausi on siis luvassa.

Kaikkiaan puolet ensimmäisen kauden kahdeksasta jaksosta on Tim Burtonin ohjaamia, ja tämä näkyykin monin tavoin hyvällä tavalla. Aivan terävimmillään ei Burton kuitenkaan ole, mikä ehkä johtunee nuoremmille katsojille suunnatun toteutustavan ohella moderneista ja progressiivisista tuulahduksista. Nykyaika otetaan huomioon ennen kaikkea dialogissa, johon onkin upotettu ansiokkaasti moderneja ja progressiivisia sananparsia: patriarkaatti, sukupuolineutraali vessa, miesselittäminen, naisten esineellistäminen, miesten tuijotus ("male gaze"), ilmastokriisi, eheytysterapia, sorto, itsensä identifioiminen, toksinen ja vainoaja ("stalker"). Lisäksi katsojalle teroitetaan sitä, ettei miehillä ole käsitystä siitä, miltä tuntuu, kun sanomisia ei uskota. Pisteenä iin päällä yhden henkilöhahmon vanhempina on naispari. Sarjan yhtenä teemana on kokemus ulkopuolisuudesta, joten moderniutta ja progressiivisuutta ei olisi ollut tarpeen alleviivata ihan näin vahvasti. Toisaalta keskeisissä henkilöhahmoissa ei ole ainuttakaan seksuaalivähemmistöön kuuluvaa tai transseksuaalia, joten ehkä tekijät halusivat korjata puuteen lisäämällä tärkeitä nykyaikaisia sanoja osaksi dialogia.

Tarina innoittuu vahvasti Harry Potterista, sillä koulussa on niin seireeniä, ihmissutta kuin muodonmuuttajaakin. Opiskelijoiden moninaisuus ja heidän jakautumisensa erilaisiin sisäisiin kiltoihin ei ole aivan yhtä pitkälle mietitty kuin esikuvassa, mutta ei sellaista ehdi kaivatakaan. Juonta voinee luonnehtia dekkariksi, jossa Wednesday esittää niin Sherlock Holmesin kuin tohtori Watsoninkin roolia.

Lukuun ottamatta aivan viimeisen jakson ratkaisutapahtumia, Wednesdayn hahmo ei kehity sarjan kuluessa. Hän on alusta alkaen täydellinen niin kirjoittamisessa, tappeluissa, jousiammunnassa, melomisessa, sellon soittamisessa, arvoitusten ratkaisemisessa kuin kaikessa muussakin. Onneksi ne muut henkilöhahmot Wednesdayn ympärillä ovat monipuolisempia, ja jo aiemmin mainittu dialogi on erittäin terävää kautta linjan. Huomasin kuuntelevani puhetta tekstityksen lukemisen sijasta, sillä mukaan on sovitettu useita vain englanniksi avautuvia sanaleikkejä. Tästä huolimatta on sanottava, että käännös on tehty kaikin puolin ajatuksella ja ammattimaisesti.

Käsikirjoittajat ansaitsevat ylistystä, sillä tarina kerrotaan onnistuneesti alusta loppuun, ja lopuksi kaikki kauden aikana avatut mysteerit ovat selvinneet. Taustalla on selvästi ollut erikseen mietitty tarina, joka on sitten haluttu ajatuksen kanssa kertoa.

Sarjan ehkä paras osuus on sen ulkonäkö niin lavastuksen, puvustuksen tuo tehosteidenkin osalta. Ajoittain katsojalle välittyy kuva pienikokoisessa lavasteessa pyörivistä näyttelijöistä, mutta pääsääntöisesti illuusio erilaisesta maailmasta onnistutaan säilyttämään. Musiikkia käytetään maltillisesti, mutta sitäkin tehokkaammin. Kohtaus katolla mustalla sellolla Metallican Nothing Else Mattersia näppäilevästä Wednesdaysta on ainakin näin entisenä pitkähiuksisena hevimiehenä nautinto seurata.

Netflixin Wednesday on oikein miellyttävä yllätys, josta voi nauttia usealla eri tavalla. Sitä voi katsella dekkarina, toisenlaiseen maailmaan kuljettavana fantasiaohjelmana tai visuaalisena kokemuksena. Ja jos sattuu olemaan The Addams Familyn fani, on siitäkin tietysti apua. Sarjan vastaanotto tuntuu olleen innostunutta kautta linjan, joten eiköhän sitä jatkoa ole tulossa sitten joskus.

Ja lopuksi: anteeksi nyt vain, mutta minä en osaa nähdä Catherine Zeta-Jonesia Morticiana. Syytän tästä 1990-luvun alun The Addams Family -elokuvaa, jossa perheen matriarkkana kunnostautui Anjelica Huston.