The Dark Pictures: The Devil in Me on väsähtänyt

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täällä.

Bandai Namcon vuosittainen monivalintakauhuilusarja The Dark Pictures Anthology on selvinnyt jo neljänteen osaansa. Klassisia kauhuskenaarioita tarjoilevan sarjan uusin osa The Devil in Me tutustuttaa pelaajan hotellin kauheuksiin.

Yhdysvaltain aikansa pahamaineisimmasta murhaajasta dokumenttia tekevä ryhmä saa houkuttelevan kutsun viikonlopunviettoon suureen hotelliin. Kutsun tekijä lupailee herkullista tietoa murhaajasta, mikä tulee tarpeeseen epätoivoiselle kuvausryhmälle. Paikan päällä dokumentin teko muuttuu kuitenkin eloonjäämiskamppailuksi, kun hotelli pitää sisällään kauhean yllätyksen jos toisenkin.

The Devil in Me jatkaa sarjan jo varsin vakiintunutta kerrontatyyliä. Hidastempoinen alku esittelee viisi hahmoa ja heidän taustansa paljastellen mielenkiintoisia yksityiskohtia ja henkilöiden välisiä herkullisia yhteyksiä. Vauhtiin päästyään kerrontaa vilkastutetaan moninaisilla tapahtumilla, joissa pelaajan tekemillä ratkaisuilla on vaikutus hahmojen kohtalolle.

Pelaaja tai pelaajat sohvalla tai netin välityksellä ohjaavat viittä tarinan hahmoa vuorotellen kolmannen persoonan näkökulmasta. Peli vaihtaa hahmoa tarinan etenemisen myötä, ja jakaa kohtuullisen tasaisesti pelattavan materiaalin jokaiselle hahmolle. Rajoitettu kolmiulotteinen ympäristö on vapaasti liikuttavissa mahdollistaen asioiden ja esineiden tutkimisen ja aktivoimisen. Suoraviivainen ja tarinavetoinen eteneminen antaa aika-ajoin pelaajalle tilanteita, joissa pitää tehdä joko jonkinlainen valinta muutaman asian välillä tai reagoida pikaisesti tapahtumiin. Valinnat voivat olla esimerkiksi tietynsävyisiä vastauksia keskusteluissa tai vaikka päätös hyökätä vihollisen kimppuun pakenemisen sijaan. Valinnat ohjaavat pelin kulkua, ja pelaajan kontolle jää jännittää ohjaamiensa hahmojen kohtalo.

Ainoa isompi pelillinen muutos The Devil in Me:ssä verrattuna Dark Picturesin aikaisempiin osiin ovat hahmojen erikoistyökalut. Työkalujen käyttö mahdollistaa saamaan alueesta tai tarinasta enemmän irti löydettyjen asioiden myötä. Esimerkiksi luottokortilla avautuvat lukolliset pöytälaatikot, ja mikrofonin avulla voi seurata ääniä seinien läpi. Tosin osa tavaroista on täysin turhia, eivätkä ne anna itse tarinan etenemiseen mitään lisää. Kuitenkin ne syventävät taustoja ja monipuolistavat pelikokemusta.

Useat valinnat ja lukuisten hahmojen eri reitit ja kohtalot antavat The Devil in Me:n tarinalle hurjasti vaihtoehtoja edetä eri suuntiin. Tämä huomioiden pelin sujuvuus pysyy kerronnallisesti yllättävän hyvin kasassa. Sarjan aikaisempien osien tapaisia mystisiä hyppäyksiä ei oikeastaan ole, ja muutamat oudot nykimiset ovat ennemminkin teknisiä ongelmia kuin tarinallisia solmuja. Tästä huolimatta The Devil in Me on pelisarjan laiskin osa. Tekijöiden väsymys näkyy lopputuotteessa monin paikoin mielenkiinnottomana ulosantina ja hätäisinä ratkaisuina. Hahmojen mielentila saattaa vaihtua tuuliviirin tavoin ilman pelaajan tekemiä valintoja, kohtauksesta saatetaan leikata täysin yllättäen pois ja lukuisat herkulliset tilanteet väistetään automaatioajolla. Lopputuotos tuntuu kiireen alla väkisin väännetyltä välityöltä, mikä on sinänsä harmi, sillä pelissä esiteltyä Saw-elokuvien kaltaista fiilistelyä olisi katsonut enemmänkin.

Hätäinen jälki välittyy myös pelin vaihtelevasta graafisesta tasosta. Koko tarinan aloittava esinäytös näyttää nolosti toista kymmentä vuotta vanhalta peliltä. Peleissä vanhan grafiikan käyttö vanhan ajan tapahtumista ei resonoi ihan samaan malliin kuin suotimien käyttö elokuvissa. Onneksi pelin ilme parantuu huomattavasti, kun varsinainen peli alkaa. Perusasiat ovat kunnossa varsin selkeässä 3D-ilmeessä, mutta juuri mitään yllättävää ei näkymään ole lisätty. näyttelijöitään muistuttavat hahmot ovat vähän elottomia ja liikeanimointi jäykähköä. Valoilla ja varjoilla ei leikitellä aikaisempien osien tapaan, ja samaisen hotellin käytäviä pyöritetään hieman liiaksi. Xbox Series X pysyy kevyesti menossa mukana, eivätkä lataustauot pilaa tunnelmaa.

Ääninäyttely on The Devil in Me:ssä hyvällä mallilla. Puhe kuulostaa luonnolliselta ja istuu hyvin hahmoille. Muuten äänissä on menty yllätyksettömästi perustehosteilla hyppysäikäytyksiä myöten. Musiikki ei myöskään jää mieleen oikeastaan ollenkaan säikäytyksiin tarkoitettuja orkesteri-iskuja lukuun ottamatta.

The Devil in Me on turvallinen jatko-osa säikyttelemään pelaajia The Dark Pictures Anthologyssa. Uutta tarinaa ja hahmoja lukuun ottamatta se ei juuri tuo uutta aikaisempaan tarjontaan, ja tuntuu hätäiseltä välityöltä. Tästäkin huolimatta The Devil in Me:n pelaajan valintoihin lukemattomilla tavoilla reagoivat tapahtumat ja hahmojen kohtalon puolesta jännittäminen kiehtovat. Meno on sitä paitsi parhaimmillaan kaverin kanssa koettuna. Entuudestaan sarjan pelejä pelanneet tietävät, mitä saavat, ja uusille tulokkaille pelissä viehätysvoimaa on.