The Dark Pictures: The Devil in Me on ehkä se pelinelikon paras

Supermassive Games on hyvä kertomaan tarinoita. The Dark Pictures Anthology on tästä osoitus, sillä he ovat onnistuneet vuosi toisensa jälkeen tekemään erilaiseen paikkaan ja erilaisilla henkilöhahmoilla kerrotun tarinan. Kuitenkin ajan kuluessa niiden teknisten edistysaskeleiden huomaamisessa kestää aina kauemmin.

The Dark Pictures on ottanut tavakseen käsitellä peleissään kauhun alalajeja. Man of Medanin aiheena olivat kummitusjutut ja aavelaivat, Little Hopessa käsiteltiin mustaa magiaa ja okkultismia, ja House of Ashesin teema oli sota ja hirviötarinat. The Devil in Me on erilainen, sillä sen innoittajana ovat aidot tapahtumat. H.H. Holmesia pidetään Yhdysvaltain ensimmäisenä sarjamurhaajana. Hän ilmeisesti tappoi jopa yli 200 ihmistä 1800-luvulla kautta maan. Tarina innoittaa pelin henkilöhahmoja matkalle.

Keskiössä on Lonnit Entertainmentin joukkio, ja kyseessä on taloudellisissa vaikeuksissa oleva tuotantoyhtiö. Yrityksenä on kuvata viimeinen jakso dokumenttisarjaan, joka käsittelee H.H. Holmesia. Mystinen heppu Charles Du'Met kutsuu joukon luokseen viettämään viikonloppua vanhassa talossa East Coast -saarella, jolla Charles Du'Met tiettävästi asuu. Rakennus on hyvinkin samanlainen kuin niin sanottu Murder Castle, jossa siis H.H. Holmes kauheutensa toteutti. Tämä rakennus on kuitenkin sovitettu täyteen ansoja tuotantoyhtiön jäsenten pään menoksi.

Perille pääsemisen jälkeen murhat alkavat. Tappavassa pelissä on monia erilaisia kerroksia, ja ne on valmisteltu erityisesti tulijoita varten. Mikäli pelaaja haluaa henkilöhahmojen selviytyvän aamuun saakka hengissä, on tehtävä valintoja. Moinen voi tietenkin johtaa huonompaan tulokseen joskus myöhemmin, ja ratkaisuja on useita. Tälle ajatukselle pelisarja on rakennettu, ja niin on myös The Devil in Me. Nyt ratkaisuihin vaikuttavat myös ihmissuhteet, tai oikeastaan niiden pitäisi vaikuttaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta näistä ihmissuhdevalinnoista ei tarvitse sen ihmeemmin välittää.

Pelaajan on niin ikään ratkottava pulmia, paineltava nappeja oikeaan aikaan QTE-pelaamisen hengessä ja kerättävä ympäristöstä johtolankoja. Yksikin huomiotta jäänyt yksityiskohta saattaa johtaa joukon jäsenen kuolemaan, joten kannattaa olla huolellinen.

The Devil in Me tarjoilee uutena ominaisuutena ympäristön pystysuunnassa tehtävän tutkimisen. Lisäksi käytetään esineitä, joilla saavutetaan muuten saavuttamattomissa olevia paikkoja. Kyse on klassisista laatikoiden siirtämisistä ja kiipeilemisistä. Jos siis Uncharted ja The Last of Us ovat tuttuja, on homman nimi tiedossa. Pulmat eivät ole erityisen vaikeita, ja yleensä jumiin jääminen johtuu siitä, ettei ole huomannut jotain ratkaisuun vaadittavaa ruudulla. Tutkittavat alueet ovat aiempaa suurempia ja monimutkaisempia, sillä talon huoneet liikkuvat tarinan edetessä.

Muuttuva ympäristö pakottaa pelaajan olemaan jatkuvasti varuillaan. Tässä tullaan siihen toiseen ominaisuuteen, joka on henkilöhahmolla mukana olevat esineet. Enimmillään kannossa voi olla neljä esinettä, joista yksi on valonlähde mallia soihtu tai sytkäri. Se toinen paikka menee miltei aina avaimelle, ja kolmas on sitten yleensä kyseiselle henkilöhahmolle ominainen käyttöesine. Jokaisella on omansa, ja niistä on totisesti hyötyä. Kyseessä voi olla lukon avaava pelikortti, selfietikku korkeiden paikkojen saavuttamiseksi tai mittari sähkövirran tarkistusta varten. Harmillisesti esineiden käyttöä ja niihin liittyviä tavaroita ei ole hyödynnetty täysimääräisesti. Kyse on enemmänkin yksittäisistä hetkistä kuin säännöllisesti käytetystä pelimekaniikasta. Ja se on iso pettymys.

Tarinaltaan The Devil in Me saattaa olla se pelinelikon paras. Innoitus elokuvasarjasta Saw yhdessä oikeiden tapahtumien kanssa auttavat neljännen pelin erottumaan edeltäjistään. Harmillisesti tekninen suoriutuminen laskee pelin nautittavuutta merkittävästi. Pelihahmot teleporttailevat ja leijuvat ilmassa, valaistus on pielessä ja äänet ovat ajoittain päin honkia. Toisaalta ruudunpäivitys pysyttelee hyvänä ja toimivuus on muutenkin kohdallaan PC:llä (Intel i5 -prosessori ja Nvidia 1070). Testasin myös Playstation 5 -versiota, ja molemmissa oli mukana samanlaisia ongelmia.

Toivottavasti Supermassive Games jatkaa samalla linjalla tarinan osalta kuin The Devil in Me. Kuvallisen kerronnan osalta he ovat alansa parhaimpien joukossa. Nyt kun tämä osuus antologiasta on päätöksessä, on hyvä hetki hengähtää ja korjata osasta toiseen toistuneet ongelmat. Edes hyvä tarina ei voi paikata kehnoa pelattavuutta.