Storyteller ja tarinaniskennän pulmallisuus

Videopelit ovat lyhyen, vuosikymmenissä mitattavissa olevan, historian aikana päästäneet pelaajapolvet elämään ja kokemaan suuria sankaritarinoita muun muassa urotekoja tehtailevien putkimiesten, avaruussotilaiden ja vihreänuttuisten tonttujen näkökulmasta. Pelien mahdollistama interaktiivisuus ja itsenäinen toimijuus kyseisen teoksen maailman ja siellä pyörivien asukkaiden kanssa tekevät videopeleistä täysin ainutlaatuisen taide- ja mediamuodon, jonka uuden polven edustajat osaavat kiinnostavasti kokeilla uusia tapoja koetella pelaajan toimijuutta ja suhdetta pelin maailmaan. Daniel Benmerguin luoma Storyteller-peli riistää pelaajalta aktiivisen toimijan viitan, ja sen sijaan tarinantekijän takki lennähtää pelaajan harteille.

Storytellerissä pelaajan tulee rakentaa kymmenen peliluvun sisältämissä pulmissa annetuista aineksista eli hahmoista ja maisemista Storytellerin toivoma tarinallinen lopputulos, jonka pitäisi mahtua vähintäänkin kolmen sarjakuvaruudun kokoisiin raameihin. Kiinnitin heti Storytellerin alussa huomiota siihen, miten vapaat kädet peli antaa pulmien kokeilemiseen, kunhan tarinan logiikka vain säilyy eheänä. Storyteller osaa nimittäin ottaa huomioon aiemmissa ruuduissa tapahtuneet muutokset: jos hahmon naaman tökkää hautakiveen, kyseinen tyyppi esiintyy tulevissa paneeleissa aaveena. Kahdestaan naimisiin menneet hahmot puolestaan katsovat tulevissa ruuduissa liehakoivia morsian- ja sulhasehdokkaita nenänvarttaan pitkin.

Vasemmalta oikealle etenevässä tarinassa pelaaja täyttelee sarjakuvaruutuja joko vasemmalla tatilla tai sitten Switchin kosketusnäytöllä valintoja tehden. Huomasin sinne tänne liikuskelevan kursorin kanssa puljaamisen huomattavan hankalaksi, sillä Storyteller ei kauheasti avaa valikoidensa toimintaa. Valinnat kannattaakin tehdä niin, että pelaaja vie esimerkiksi ruutuun hahmoja valitessaan kursorin ruudulle tyhjään kohtaan, painaa A-painiketta ja sitten valitsee näytön alaosasta halutun tyypin kyseiseen ruutuun.

Switchin omalla näytöllä Storytelleria pelattaessa ruudun koskettaminen lienee yksinkertaisin ja selkein vaihtoehto, mutta pulmia ratkoessa television puolella homma toimii kyllä ohjaimellakin pienen totuttelun jälkeenkin. Yksinkertaisimmat peruskomennot tekevät kerrontavaihtoehtojen kokeilemisesta kiintoisaa ja antoisaa. ZL- ja ZR-olkapainikkeilla pelaaja voi vaihtaa kätevästi kahden vierekkäisen ruudun paikkaa, ja kokonaisen ruudun voi tyhjentää hahmoista ja valitusta taustamiljööstä pitämällä ohjaimen X-painiketta pohjassa.

Benmerguin suunnittelemat kaksiulotteiset hahmot ovat varsin persoonallisen näköisiä ilmestyksiä kokiessaan elämää suurempia kohtaloita jo heti ensimmäisten lukujen aikana. Traagiset rakkaustarinat ja tiettyjen hahmojen epäonni useine erilaisine variaatioineen ovat hurjannäköisiä ilmestyksiä sarjakuvaruuduilla. Storytellerin omalaatuinen ja tarinankerronnallinen tunnelma on kiinnostavasti kohdallaan myös heti pelin käyttöliittymän osalta. Peli etenee valtaisen satukirjamaisen pikkujättiläisen sivuilla, ja eri lukujen välillä olkapainikkeilla sivuja selatessaan pelaaja näkee kirjan lehdillä juuri ratkomiaan ja asettelemiaan tarinoita. Storytellerin lukujen kokeileminen tuntuu näin konkreettisen palautteen ja hitaasti täyttyvän kirjan sivujen näkemisen ansiosta niin tyydyttävältä.

Välillä kohtausten tehtävänannot saattavat tuntua kovin epämääräisiltä, kuten eräässä alkupään tehtävässä, jossa tarinan lopputilanteessa yhden nimetyistä hahmoista pitäisi tulla ylimalkaisesti määriteltynä "torjutuksi". Toisaalta tarinoiden tarkka määrittelemättömyys innostaa kiireettömästi Storytelleriin suhtautuvaa pelaajaa kokeilemaan rauhassa tarinankerronnallisia taitojaan ja mielikuvitustaan pyydettyyn lopputulemaan pääsemiseksi. Mikäli juttu ei etene ja pulma ei aukene, jo luodut sarjakuvaruudut voi jättää kyseiseen tehtävään odottamaan seuraavaa pelikertaa, ja pelaaja voi myös kokeilla lukuja vapaasti tahtomassaan järjestyksessä. Mitään vinkkitoimintoja ei ole saatavilla, mutta vapaa ja avoin rakenne lukujen tehtävien kokeilemiseen tasapainottaa tilannetta kivasti.

Storyteller on kiintoisa ja yksinkertainen yhden idean peli, jonka tarinoiden ja juonenkäänteiden runsaus ja monipuolisuus kuitenkin yllättävät kerran toisensa jälkeen. Switchillä tekemistä pursuavana taskukirjana toimiva Storyteller sopii erinomaisesti lyhyisiin kerrontahetkiin, ja kyseessä onkin pulmapelikevään yksi omalaatuisimmista yllättäjistä.