Sonic Frontiers päästää Sonicin säntäilemään avoimessa maailmassa

Dr. Eggman ei voi vastustaa kiusausta saada haltuunsa muinaisten voimia. Jotain menee kuitenkin pieleen, joten Eggman ja Sonic ystävineen päätyvät maailmaan, jollaista kukaan ei ole aiemmin nähnyt. Kronos Island on eristynyt saari, jonka rauniot antavat vihjettä muinaisesta korkeakulttuurista. Pienet mystiset elikot elävät raunioissa elämäänsä, mutta vahvemmilla ovat ne pahaa haluavat oliot.

Sonic Frontiersilla Sonic Team haluaa tehdä jotain uutta, ja nyt tarjolla on avoin maailma. Haasteita Sonicin suoritettavaksi riittää. Ensivilkaisulla peli näyttää pieneltä, mutta laajenee ajan kuluessa. Sonic Frontiersin maailma ei kuitenkaan harmillisesti ole kovinkaan kiinnostava. Tekemistä ja nähtävää kyllä riittää, mutta sekään ei ole erityisen jännittävää. Suorittaminen tuntuu enemmänkin työltä kuin hauskanpidolta. Pelaaja kerääkin roinaa ja suorittaa tehtäviä ilman tunnetta siitä, että varsinaisesti edistyy mitenkään.

Kronos Islandilla riittää siis tekemistä. Ympäri saarta on pienempiä pulmia, joiden ratkominen poistaa saarta ympäröivää sumua. Ja näin näkyviin tulee lisää tekemistä. Saaren asukkeina on muun muassa kocoseja, ja jos sattuu löytämään Hermitin tai Elder Kocosin, saa palkinnoksi parannuksia Sonicin kykyihin. Lisäksi saaren vartijat puolustavat itseään tunkeutujia vastaan, jollainen Sonic niin ikään on.

Peli ei kuitenkaan sijoitu kokonaisuudessaan Kronos Islandille. Pomovastuksia kaatamalla saa auki mystisiä ulottuvuusportteja toisiin paikkoihin. Osa tuntuu aivan oudoilta, kun taas Geen Hill Zone on aivan aposen tuttu. Näitä paikkoja tulee ajatella kenttinä, jotka on suoritettava päästäkseen tarinassa eteenpäin. Laatu vaihtelee, mutta onnistuessaan nämä kentät ovat pelin parasta antia. Sonicilla nimittäin päästään pelaamaan niin kaksi- kuin kolmiulotteisestikin, ja odotetusti ne kaksiulotteiset ovat sitä parasta antia. Tässä pelissä Sonic turvautuu myös nyrkkeihinsä.

Kronos Islandilla on muinaisia elikoita, jotka eroavat toisistaan. Ja odotetusti erilaisten elikoiden päihittäminen vaatii erilaisia keinoja. Alussa Sonic oppii juoksemaan pahiksien ympärillä, ja kun ympyrä sulkeutuu, on se pahikselle liikaa. Jos oliolla on haarniska, saa se maistaa Sonicin nyrkkiä. Karttuvilla kykypisteillä pystyy avaamaan uusia kykyjä. Valintoja ei ole liiaksi, mutta ne tuovat silti edes vähän vaihtelua 20-tuntiseen seikkailuun.

Sonic Frontiersin maisemia on muitakin kuin pelkkä Kronos Island. Amy, Knuckles ja Tails ovat vankina muilla saarilla, joten Sonicin on samoiltava kaikilla muillakin saarilla ja päihitettävä titaanit kavereiden vapauttamiseksi. Saaria on kaikkiaan viisi, ja paikat eroavat toisistaan niin ulkonäön kuin pahiksienkin suhteen. Jokaisen saaren suorittamisessa menee noin neljä tuntia aikaa, joskin kaiken tekevä saa varata aikaa enemmän. Käytännössä saaria on kuitenkin vain neljä, sillä viidenteen tehdään vain lyhyt vierailu.

Ulkoisesti Sonic Frontiers jättää paljonkin toivomisen varaa. Peli tuntuu vanhalta, ja vailla yksityiskohtia olevat pinnat muistuttavat menneistä ajoista. Piirtoetäisyys on lyhyt, sillä nopeasti juostessa kaikki kohteet ilmaantuvat kerralla pelaajan eteen. Onneksi Sonic Team on lisännyt peliin kaksi eri tilaa, joilla voi asettaa etusijalle joko grafiikan tai ruudunpäivityksen. Mutta koska peli on muutenkin niin vanhentuneen näköinen, ei 4K-tasolla pelaamisessa ole mieltä. Ruudunpäivityksen painottaminen on näin ollen selviö.

Sonic Frontiersin pelaaminen on siis vapaampaa kuin koskaan ennen Sonic-pelissä, mutta samalla tunnelma on kovin erilainen. Pelaaminen tuntuu alakuloiselta, mikä itse asiassa sopii tarinaan hyvin. Aina uudenlainen tunnelma ei toimi, mutta on silti annettava tunnustusta tekijöiden halusta tehdä jotain uutta. Sonic Frontiers tuntuu Segan versiolta The Legend of Zelda: Breath of the Wildista. Mitään jakoa vertailussa ei Sonicilla ole, mutta kuitenkin Sonic Frontiers ottaa huomioon ne Sonicin erityispiirteet.

Tarina on Sonic Frontiersissa hyvin pienessä osassa. Aluksi tarinaa ei tunnu olevan lainkaan, mutta ajan kanssa tämäkin osuus syvenee. Toisaalta sen enempää Mario kuin Sonic eivät ole loistaneet syvällisissä tarinoissaan. Sonic Frontiersissa tarina on enemmänkin taustatarina kertomassa saarien historiasta, ja minulle se sopii hyvin.

Nautin ajastani Sonic Frontiersin parissa enemmän kuin luulinkaan. Kehnosta grafiikasta ja tylsistä tehtävistä huolimatta Sonicilla säntäily avoimessa maailmassa on hauskaa. Mukavaa on sekin, että jokaisella saarella on vajaa kymmenen kenttää, joissa yhdistellään kaksi- ja kolmiulotteisia ympäristöjä. Enemmänkin tekijät olisivat saaneet asioita parannella, mutta tällaisenaankin Sonic Frontiers on se paras Sonic-peli moniin vuosiin.