Pitkän päivän ilta (4K) on verkkainen draama vakavasta aiheesta

Vuonna 1993 valmistunutta elokuvaa Pitkän päivän ilta (The Remains of the Day) tähdittävät Anthony Hopkins ja Emma Thompson. Minua elokuva kiinnosti lähinnä siksi, että sivuroolissa nähdään Teräsmiehenä kunnostautunut Christopher Reeve. Tarina pohjautuu Kazuo Ishiguron romaaniin, ja käsittelee vaikutusvaltaisen brittiläisen aatelismiehen talon palvelusväen näkökulmasta osaltaan toiseen maailmansotaan johtaneita tapahtumia.

1930-luvun Saksassa nousi valtaan Adolf Hitler, ja monien mielestä uusi eurooppalainen suursota voitaisiin estää olemalla kunniallisesti mieliksi keskieurooppalaisen suurvallan diktaattorille. Elokuva seuraa brittiläistä Lord Darligtonia (James Fox), joka on vahvasti saksalaismielinen kuitenkaan lopulta ymmärtämättä, mitä oikeastaan fanittaa. Tämä asettaa hovimestari Stevensin (Hopkins) ja muun palvelusväen ikävään asemaan. Politiikka ei heille kuulu, mutta mielipiteet ja moraali on heilläkin. Tilanne kärjistyy, kun Lord Darlington haluaa erottaa palveluksessaan olevat juutalaispakolaiset heidän uskontonsa vuoksi. Lord Darlingtonilla ei vaikuta olevan mitään erityistä juutalaisia vastaan, mutta kun kerran saksalaiset niin sanovat, onhan sen silloin niin oltava.

Elokuva tapahtuu kahdessa aikatasossa. Toisaalta seurataan alati huonompaan suuntaan kehittyvää tilannetta 1930-luvulla, ja taas toisaalta seurataan 1950-luvulla Stevensin viimeisiä vuosia. Minulla kesti katsojana hetki ymmärtää tämä kahden eri aikakauden välillä vaihteleminen, mutta kun muutoksen oppi huomaamaan, ei se sitten ollut enää ongelma.

Leffa on alusta loppuun niin rauhallinen ja maltillinen kuin kuvitella saattaa. Lavasteet ovat hienoja, puvustus samaten, ja näyttelijöiden työskentely on lähinnä keskustelua. Näin ollen elokuvaan tulee suhtautua yhden illan ajatuksia herättävänä viihteenä, jonka jälkeen on hyvä mennä rauhassa nukkumaan näkemäänsä tyytyväisenä.

Mukana on joukko lisämateriaaleja muutaman vuosikymmenen takaa. Näihin katsauksiin ja haastatteluihin on selvästi panostettu, ja mikäli nähty elokuva jäi ajatuksiin lopputekstien jälkeenkin, voi lisämateriaaleja suositella. Kokonaisuutena Pitkän päivän ilta on kiinnostava silmäys historialliseen aikakauteen poikkeuksellisesta näkökulmasta.