Pelit kulttuurina (kirja)

Suomalaista videopeleihin paneutuvaa tietokirjallisuutta on alkanut ilmestyä 2010-luvulta lähtien ilahduttavan säännöllisin väliajoin. Esimerkiksi Juho Kuorikosken ja Aleksandr Manzoksen kaltaiset kynäilijät ovat kiinnostavasti kerineet teoksissaan auki klassikkopelien taiteellisia saavutuksia ja niiden tulkintoja. Peliteollisuuden sisältä kuuluvat ja pelien suunnitteluun keskittyvät kotimaiset teokset ovat olleet Jaakko Kemppaisen Pelisuunnittelijan peruskirjaa ja hiljan julkaistua 100 peli-ideaa -teosta lukuun ottamatta aika vähissä, joten on kiinnostavaa, että Vastapaino-kustantamon kevään 2022 julkaisuohjelmaan on mahtunut kattava ja laaja Pelit kulttuurina -tietoteos.

Jonne Arjorannan, Usva Frimanin ja kumppaneiden toimittamaan artikkelikokoelmaan mahtuu edellä mainittujen pelinäkökulmien lisäksi laajaa pohdintaa pelien kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä unohtamatta kulttuurintutkimuksen rinnalle ja sisälle mahtuvan pelitutkimuksen historiaa, käytäntöjä ja haasteita.

Neljään osaan jaetun Pelit kulttuurina -teoksen osiot liikkuvat pelien suunnittelusta ja tuottamisesta pelien ja pelaajayhteisöjen välisen vuorovaikutuksen käsittelyyn, joista siirrytään edelleen pelaamisen yhteiskunnalliseen merkityksellisyyteen yhtäältä esimerkiksi oppimisen pelillistämisen kannalta, mutta myös kilpa- ja uhkapelaamisen kaltaisten ilmiöiden vinkkelistä. Reilusti yli kolmensadan sivun mittaista tietopakettia kannattaakin ehkä lähestyä osio kerrallaan, sillä kunkin osan muutamassa eriaiheisessa artikkelissa riittää pureskeltavaa ja mietittävää.

Leikkien ja pelien tarkastelu monitieteellisestä näkökulmasta on kiinnostavaa ja ansiokasta jo heti Frans Mäyrän kirjoittamassa artikkelissa, jossa Mäyrä käy läpi pelikulttuurien tutkimuksen historiaa kytkien kunkin aikakauden ihmiskuvaa ja ajan henkeä taidokkaasti siihen, miten pelit ja leikit on kulloinkin nähty osana ihmisyyttä ja ihmiseksi kasvamista. Pelit kulttuurina -teoksen toisen ja kolmannen luvun artikkelit puolestaan keskittyvät pelaamiseen liittyvien kulttuurien ruotimiseen sekä yksittäisten pelien tai lajityyppien sisältöihin ja historiaan, Kuorikosken ja Manzoksen teosten hengessä, joten pelien historiasta ja niiden taiteellisten saavutusten analysoinneista kiinnostuneillekin on silmänruokaa tarjolla.

Valitettavasti kovin säkenöivää silmäniloa ei ole tarjolla kirjan taiton puolesta, sillä pelien ruutukaappauksista ja valokuvista koostuva kuvitus pysyttelee harmittavan mustavalkoisena tehden joistain räpsäisyistä harmittavan epäselviä. Mikäli kuvia olisi nykyistä vähemmän, mustavalkoinen värimaailma menettelisi näin tietokirjan sivuilla, mutta värikuvitus ei olisi todellakaan verottanut teoksen ansiokasta analyysiä ja sen vaikuttavuutta ollenkaan.

Toisen osan annista mieleeni jäi ennen kaikkea Usva Frimanin ansiokas artikkeli (peli)kulttuurisen pääoman ja pelaajuuden määrittelystä, joita ruotiessaan Friman liikkuu ketterästi yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden alueella. Ainakin itselleni kokonaan uutta tietoa tarjoili myös Olli Sotamaan analyysi amerikkalaisen, englantilaisen ja suomalaisen pelintekemisen kulttuurien yhtäläisyyksistä ja eroista, jotka tulivat haastatteluosioineen esille varsin kouriintuntuvasti ja kiinnostavasti. Oli myös antoisaa lukea pelaamisen ja kokemisen uusista tavoista ja tiloista Jaakko Suomisen artikkelia, jossa suomittiin muun muassa Pokémon GO -peliä ja sen lisätyn todellisuuden varaan rakentuvaa meininkiä. Kahden viimeisen osion artikkelit puolestaan sukelsivat nekin kiinnostavasti pelaamisen rooliin nyky-yhteiskunnassa sekä nykykulttuurissa, jossa aikuisten leikin määritelmä ja aikuisten leikkimisen hyväksyttävyys kokevat uudenlaista arvonnousua.

Pelit kulttuurina -tietokirja on laaja ja monipuolinen kulttuuricocktail pelien tekemisestä, pelaamisesta, nauttimisesta, tieteellisestä analyysistä ja ylipäätään niiden roolista länsimaisissa yhteiskunnissa ja kulttuurielämässä. Mikäli hamassa tulevaisuudessa siintävä gradu tai opinnäytetyö tulee koskettamaan pelejä, pelillistämistä, leikkejä tai näiden kaikkien tieteellistä tutkimista, kannattaa Pelit kulttuurina asetella korvan taakse hyvinkin varteenotettavaksi lähdemateriaaliksi.

Arjoranta Jonne; Friman Usva; Heljakka Katriina; Kinnunen Jani & Stenros Jaakko, Pelit kulttuurina, 361 sivua, Vastapaino 2022