Octopath Traveler II on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä

Octopath Traveler teki kauneudessaan suuren vaikutuksen vuonna 2018. Nostalginen lähestymistapa niin sanotulla HD-2D-grafiikalla ja mahtavalla musiikilla aiheuttivat sen, että peli on edelleen kunniapaikalla hyllyssäni. Nyt Square Enix on laskenut maailmalle jatko-osan, jolla on tekemistä kohotakseen samalle tasolle kuin edeltäjänsä.

Mikäli ensimmäinen peli ei miellyttänyt, kannattaa jatko-osa Octopath Traveler II unohtaa. Luvassa on nimittäin täsmälleen samanlaista sisältöä hieman erilaisessa paketissa. Peli alkaa tutusti valitsemalla yksi pelin kahdeksasta päähenkilöstä. Sitten kuljetaan metsissä, aavikoilla ja kaupungeissa rekrytoimassa mukaan ne seitsemän muuta sankaria. Jokaisella kahdeksasta on oma tarinansa ja syynsä lähteä matkaan. Kaikkien tarinat voi pelata miltei siinä järjestyksessä kuin itse haluaa.

Ensimmäinen peli keräsi kritiikkiä dialogin puuttumisesta henkilöhahmojen kesken. Toisaalta selvää on, että vaihtoehtojen tekeminen erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin aiheuttaisi hirvittävän määrän lisätyötä. Square Enixin ratkaisuna on ollut luoda tarinallisia jaksoja, joissa on mukana kaksi henkilöhahmoa. Näin heidän persoonansa kehittyvät matkan aikana. Ratkaisu on ihan onnistunut, mutta ei välttämättä siitä huolimatta kohota peliä uusiin korkeuksiin.

Octopath Traveler II:n jokaisella kahdeksalla henkilöhahmolla on omat erikoiskykynsä ja hyökkäyksensä, joita sitten käytetään taistoissa. Jatko-osan kyvyt eli "työt" ovat täysin samat kuin ensimmäisessä pelissä. Ratkaisu tuntuu laiskalta ja halvalta. Toisaalta moinen on ymmärrettävää, sillä miksi muuttaa toimivaksi osoittautunutta kaavaa. Toki pieniä muutoksia on tehty, mutta ei mitään ihmeitä.

Taistelumekaniikka on juuri sellainen kuin pitääkin. Kaikilla pahiksilla on omat heikot kohtansa, joihin voi iskeä erilaisilla aseilla. Toistettuna pahiksien suojaus poistuu, ja sitten voi iskeä kovemmin. Isoimpien pahiksien kaataminen vaatii runsaasti ajatusta ja taktikointia, ja juuri niin olla pitää. Harmillisesti taistelut muuttuvat sitä helpommiksi, mitä vahvemmaksi henkilöhahmot itse kehittyvät. Kovempaa haastetta jää kyllä kaipaamaan.

Kaupungeissa samoillessa voi suorittaa erilaisia tehtäviä paikallisille asukkaille riippuen siitä, ketä sattuu olemaan sillä hetkellä omassa joukossa mukana. Esimerkiksi soturi Hikari voi ottaa matsia oppiakseen uusia hyökkäyksiä, kun taas kaupustelija Partitio hoitaa erilaiset esineet. Pelissä on mukana yön ja päivän vaihtelu, ja yöaikaan kaupungeissa kohdattava väestö on erilaista, ja pelihahmot oppivat erilaisia kykyjä. Järjestelmä toimii ihan hyvin, mutta kaikesta kärryillä pysyminen vaatii ajoittain hieman liikaa muistamista.

Pelin maailma on tyystin erilainen kuin ensimmäisessä Octopath Travelerissa. Nyt mukana on laajoja merialueita ja saaria, jotka jakavat kartan itäiseen ja läntiseen puoliskoon. Jossain vaiheessa on maksettava kuljetuksesta kartan toiselta puoliskolta toiselle, mutta pian moista ei tarvitse enää tehdä pikamatkustusmahdollisuuden ansiosta.

Pelimaailmassa on runsaasti luolia ja muita salaisuuksia tutkittavaksi. Voin olla väärässäkin, mutta luolastot tuntuvat aiempaa ahtaammilta. Ne saattavat olla pienempiä, mutta samalla niitä on enemmän.

Yasunori Nishiki sai runsaasti kiitosta musiikistaan ensimmäisessä Octopath Travelerissa, eikä jatko-osassakaan valittamista ole. Musiikki on laadultaan huippua, ja tuo pelille sen tarvitseman tunnelman. Ajoittain mieleen tulevat niin Final Fantasy kuin Chrono Trigger.

Octopath Traveler II on kaunis videopeli, joka on samalla kertaa nostalginen ja toisaalta ihan uusi juttu. HD-2D luo pelille kauniit ympäristöt, ja yhdessä mahtavien tarinoiden kanssa toimii kokonaisuus juuri niin hyvin kuin pitääkin. Pitkälti kyseessä on sama peli kuin edellinenkin. Toisaalta kaikki tarjoiltu on tehty hyvin, joten kolmaskin peli saisi tulla sitten aikanaan.