Morbius (4K)

Jared Leto on jo 50-vuotiaaksi ehtinyt muusikko ja näyttelijä, jonka tähdittämä Marvelin Morbius kuuluu niihin elokuviin, joiden tuotanto kärsi pahoin koronaviruksen jylläyksestä. Noin yleensä nämä lykkäykset tuntuvat tehneen hyvää, sillä lopputulos on tavannut olla viimeisen päälle hiottu. Morbius kuuluu samaan sarjaan tehosteidensa osalta, mutta toisaalta suuria muutoksia keskeisiin tarinallisiin elementteihin ei tietenkään ole voinut enää jälkituotannossa tehdä.

Michael Morbius (Leto) tapaa nuorena sairaalassa Miloksi nimeämänsä pojan (Matt Smith). Molemmat sairastavat kivuliasta ja parantumatonta veritautia. Aikuisina kumpikin on omalla tahollaan menestynyt, ja Morbius löytää itselleen parannuskeinon vampyyrilepakoita tutkimalla. Hoidolla on kuitenkin yllättäviä sivuvaikutuksia, kuten säännöllinen verenhimo. Milo puolestaan näkee uuden tilanteen siunauksena, ja päättää ryhtyä irrottelemaan oikein kunnolla. Yhteenotto on väistämätön.

Kuten jo mainitsin, Morbius onnistuu ennen kaikkea tehosteidensa puolesta. Samoin näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, mutta melkein kaikilla muilla osa-alueilla olisi selvästi parannettavaa. Kamera heiluu usein liian lähellä näyttelijöitä, ja siksi on ajoittain hankalaa hahmottaa kokonaisuutta tapahtumista. Lisäksi kamera sananmukaisesti heiluu aivan liian paljon ilman, että kyseessä olisi tilanteeseen tietoisesti valittu tehokeino. Kuvaaja ei ilmeisesti ole vain osannut pitää työvälinettään vakaana.

Käsikirjoituksen puolesta tarina olisi kaivannut lisää minuutteja, jotta katsoja olisi saatu välittämään enemmän eri henkilöhahmoista. Kyllä asia nytkin selväksi tulee, mutta itse Morbiusta lukuun ottamatta kaikki henkilöhahmot jäävät tarpeettoman ohuiksi. Samanlainen "menee se näinkin" -vaikutelma koskee kirjoitettua dialogia. Mukana ei ole minkäänlaista yritystä panostaa kielenkäyttöön tai sananvaihdon dynamiikkaan. Näyttelijät vain laskettelevat saamansa yksinkertaiset vuorosanat lause toisensa perään. Mahdollisuuksia olisi ollut vaikka millä mitalla ammentaa vampyyritarinoiden pitkästä perinteestä.

Kokonaisuutena Morbius on viihdyttävä ja energinen katsomiskokemus. Hahmossa on ainesta parempaankin, joten toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan paremmin kerrottuja tarinoita. Lisämateriaaleina on kourallinen alle viiden minuutin pätkiä elokuvan tekemisen eri vaiheista. Materiaalia on varsin pahasti kierrätetty moneen kertaan niin kuvamateriaalin kuin haastatteluissa sanottujen kommenttienkin osalta. Tämä johtunee korona-ajan aiheuttamista haasteista. Joka tapauksessa lisämateriaalit voi jättää kokonaan katsomatta.

Morbius ei kuulu Marvelin elokuvien kärkeen, mutta on siitä huolimatta katsomisen arvoinen varsinkin sellaisille katsojille, joita tällainen vampyyriksi muuttumisen tarina kiinnostaa jo lähtökohtaisesti.