Jurassic World Aftermath: Collection Nintendo Switchillä on selvästi tehty alun perin VR-peliksi

Jurassic World Aftermath tömisteli aikoinaan huomaamattani ohi, sillä kyseessä on Oculus Questille suunnniteltu VR-peli. Dinosauruspuisto aiheena on kuitenkin sen verran kutkuttava, että Switchille julkaistava peli kiinnostaa. Nintendon Jurassic World Aftermath: Collectionin julkaisussa tulee mukana myös pelille erikseen tehty DLC, minkä myötä tarina on parempi kokonaisuus.

Muutama vuosi Jurassic Worldin (Colin Trevorrow, 2015) tapahtumien jälkeen turvallisuusekspertti lähetetään tutkimaan Isla Nublarin raunioita ja keräämään tietoa. Suunniteltu tehtävä tulee romahtaen alas lento-onnettomuuden mukana, ja tiedonkeruuretki muuttuu selviytymistaisteluksi dinosaurussaarella.

Jurassic World Aftermathin tarina on hyvin selkeää aasinsiltaa tilanteesta toiseen. Selviytyäkseen dinosaarelta pois pelaajan pitää tehdä tietty määrä erilaisia toimintoja virtojen palauttelusta tietojen keräilyyn hylätyn puiston rakennuksissa. Itse toimintojen ollessa hoidettavissa yhdellä napilla ja mahdollisella tatin kääntämisellä silmistä kuvatussa seikkailussa pääosiin nousevat hirmuliskojen välttely ja piilosta toiseen hiippailu.

Alien: Isolation -pelin toimintamallia muistuttava meno laittaa pelaajan lähinnä vastakkain raptoreiden kanssa, jotka nähdessään saaliin popsivat tämän armotta suihinsa. Pelaajalla ei ole valmiutta tai tarvikkeita taistella näitä nälkäisiä niljakkeita vastaan, joten jäljelle jää kutkuttava kissa ja hiiri -leikki. Tarkkakuuloiset liskot rynnistävät välittömästi äänen luokse, joten suin päin ryntäily jouduttaa vain viikatemiehen vierailua. Pelaajan on siis syytä pakata teräshermot mukaansa ja kyykkiä äänettömästi paikasta toiseen kylmän viileästi. Matkantekoa avittavat lukittavat kaapit ja lipastot, joissa piiloutumisen ohella voi huokaista helpotuksesta saalistajan menettäessään mielenkiintonsa.

Jännityksen ylläpitämiseksi pelaajalle tulee vastaan pieniä pulmia käynnistettävien laitteiden ja avattavien ovien muodossa. Joko yksinkertaiseen logiikkaan tai reaktioaikaan perustuvat pikkupelit eivät ratkaisultaan vaadi juuri ponnistelua, mutta verenhimoisten liskojen tömistellessä lähistöllä ne nostattavat sykettä kummasti epäonnistumisen pelossa.

Jurassic World Aftermathin ratkaisu käyttää sarjakuvamaista grafiikkaa tuntuu onnistuneelta. Tussatut reunat ja vahvat värit antavat paljon anteeksi staattisille alueille, ja tekevät dinosauruksista persoonallisen näköisiä. Jännityksen tunne korostuu mukavasti uhkaavan näköisillä ja aggressiivisilla petoeläimillä. Äänen korostaminen piirretyillä huomioviivoilla ja hauskat savutehosteet viimeistelevät pelaajan matkan kuin suoraan jännittävien sarjakuvien sivuille. Switch OLEDissa peli pyörii moitteetta, tosin juuri ennen tärkeitä tapahtumia ruutu töksähtelee nihkeästi ravistaen pois tunnelmasta ja pilaten tulevaa yllätystä. Latausajat ovat maltilliset, mutta kuoleman jälkeen tulosruudussa joutuu naputtamaan ärsyttävän useasti uudelleenpeluunappia ennen kuin saa yrittää uudelleen.

Se, minkä Jurassic World Aftermath menettää tunnelmassa vähäisillä äänitehosteilla, saavuttaa se ne takaisin sujuvalla äänityöllä. Vaikka ohjeita pelaajalle kautta pelin antavan naisen uhriutuminen ja voivottelu on hupaisaa, äänityöskentely sopii hyvin pelin ilmeeseen. Hahmojen välisen keskustelun peittoaa kuitenkin liskojen äänet, jotka ovat kuin suoraan elokuvista ja täten erittäin uskottavat sekä pelottavat. Raptorin tömistely ja kutsuhuudot kannustavat kyllä erityiseen varovaisuuteen. John Williamsin ikonista musiikkia ei pelissä kuulla, ja se vähäinen pelissä käytetty musiikillinen anti lähinnä korostaa tunnelmaa yksittäisillä painostavilla soinnuilla.

Jurassic World Aftermathin suoraviivaisessa ja vaistonvaraisessa etenemisessä on retrahtavaa vetovoimaa. Jännittävä tunnelma kannattelee tarinaa ja tuo helppoihin pulmiin mukavaa lisämaustetta. Sarjakuvamainen ilme istuu yllättävän hyvin seikkailuun ja tekee pelistä kivan persoonallisen. Kokonaisuudesta kuitenkin huomaa, että kyseessä on alun perin VR-peli. Tyhjillä käytävillä käyskentelystä selkeästi puuttuu sitä jotain, minkä VR:n mukanaan tuoma fyysinen läsnäolo antaa. Tästä huolimatta peli on mukavaa kertakäyttöviihdettä.