Hopeanuoli musikaali osa 1: Ystävyyden siteet on juuri niin huvittava kuin voi kuvitellakin

Kultaiselta 1980-luvulta on jäänyt mieleen japanilainen animesarja Hopeanuoli. Se kertoi joukosta koiria, jotka halki Japanin keräsivät sotajoukkoa taisteluun suurta ja pelottavaa Akakabuto-karhua vastaan. Vasta aikuisena sitä ymmärsi, miten väkivaltainen ja maskuliinisella soturipaatoksella kyllästetty sarja olikaan. Kyseessä ei ollut lasten animaatio, vaikka se sellaisena täällä Suomessa myytiin.

Jostain mystisestä syystä Hopeanuolen tarina on nyt kaivettu Japanissa naftaliinista, ja sovitettu kaksiosaiseksi musikaaliksi. Ihmiset on puettu koiramaisiin asuihin irtokorvien ja maskeerauksen kera. Toteutus tuo mieleen voimisteluesityksen, sillä ainakaan liikettä ja energiaa ei lavalta puutu. Blu-raylle on pakattu Tokion jossakin teatterissa kuvattu esitys.

Muistan Hopeanuolen tarinan noin suunnilleen, mutta en selvästikään riittävän hyvin. Varsinkin eri henkilöhahmojen tunnistaminen Beniä lukuun ottamatta tuotti ongelmia. Ben (Naoya Gômoto) erottuu lavalla heiluvien haalariheppujen seasta ruskean nahkatakkinsa ansiosta. Muutenkin juonenkäänteissä on vaikea pysytellä mukana, ellei Hopeanuoli ole jo entuudestaan hyvin tuttu. Siksi musikaali on selvästi suunnattu alkuperäisen animen koville faneille.

Musikaalin varsinainen toteutus on juuri niin koominen kuin kuvista voi päätellä. Animesta tuttu paatoksellisuus on läsnä jopa näyttelijöiden tavassa puhua. Äänitehosteita ja valojen välkettä käytetään hyvin. Olisi ollut mukava tietää, millainen määrä avustajia kulisseissa on pyörinyt kaikenlaisia taustavehkeitä käyttämässä.

Musikaalin kielenä on tietenkin japani, ja esitys on tekstitetty suomeksi. Kiinnostavaa on, että ajan kuluessa joitakin sanoja oppii tunnistamaan niiden toistumisen vuoksi. "Aka" tarkoittaa punaista, "shin" kuolemaa, "nani" on jälkimmäisen tavun äänen kohotuksella hämmästelevä kysymys "mitä?", "mate" on odota tai pysähdy, "hai" (tai "ha") on kyllä, "arigato" kiitos ja niin edelleen. Hauskaa seurattavaa on, että japanilaisilla r-kirjain pärähtää yhtä terävästi kuin Suomessakin.

Tällä ensimmäisellä osalla on kestoa hieman yli kaksi tuntia, ja verkosta selvittämällä löysin tiedon, jonka mukaan jälkimmäinen osuus viihdyttää kahden ja puolen tunnin ajan. Saapa nähdä, julkaistaanko sitä jälkipuoliskoa koskaan Suomessa.

Hopeanuolen musikaali on kovalla ammattitaidolla tehty esitys, joka on lopulta ehkä tahattoman koominen. Suositella sitä voi ainoastaan animesarjan koville faneille.