Metroid Dread

Se edellinen uusi kaksiulotteinen Metroid oli Metroid Fusion Game Boy Advancelle 19 vuotta sitten. Siksi onkin oikein mukavaa, että lokakuussa 2021 julkaistaan uusi kaksiulotteinen Metroid Dread. Gamereactor pääsi näkemään peliä hieman lisää, ja haastattelemaan tuottaja Sakamoto Yoshiota.

Metroid Dreadin on kehittänyt Nintendo EPD tuottaja Sakamoto Yoshion valvonnassa, ja yhteistyössä Mercury Steamin kanssa. Tämä espanjalainen pelinkehittäjä kunnostautui vuonna 2017 julkaistussa Nintendo 3DS -pelissä Metroid: Samus Returns. Juuri siksi tuottaja Sakamoto Yoshio vakuuttui, että Metroid Dreadin aika oli tullut.

Metroid: Samus Returns oli kokonaan uusiksi tehty remake-versio alkuperäisen Game Boyn pelistä Metroid II, ja alkuperäisen ahdistava ja masentava tunnelma kadotettiin kokonaan uusintaversiossa. Ehkäpä siksi Metroid Dread haluaa olla juurikin ahdistava, ja tähän viittaa myös hermoja koetteleva nimi Dread.

Sen ylimääräisen jännitteen aiheuttavat E.M.M.I.-robotit. Kun yksi tällainen Samusin havaitsee, ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta. On siis piilouduttava nurkkaan, ja oltava hiljaa. Hätätilanteessa voi käyttää Phantom Cloak -kykyä, jolla saa muutaman tärkeän sekunnin ajan olla näkymätön. E.M.M.I. vartioi rajatulla alueella, ja jos pääsee tämän alueen ulkopuolelle, on kaikki kunnossa. Onneksi pelissä on paljon muitakin vihollisia, ja niihin tehoavat ne perinteisemmät aseet.

Päätös rajoittaa E.M.M.I.-robotit vain tietyille alueille on hyvä. Metroidin idea on tutkia paikkoja, ja moinen olisi hankalaa, jos niskaan koko ajan hengittäisi jahdissa oleva robotti. Toivottavasti tämä jako pulssia nostattaviin pakoihin ja rauhalliseen ympäristön tutkimiseen tuottaa oikean tasapainon jännitystä ja ahdistusta. Minulla on silti omat epäilykseni.

Hyvin toimivat kauhupelit on yleensä esitetty ensimmäisestä persoonasta, koska tällöin pelaajan kyky hahmottaa ympäristöään on rajallisempi kuin kolmannessa persoonassa pelatessa. Ja pelottavinta on usein juuri se, mitä ei näe. Kuitenkin sellaiset pelit kuin Inside, Little Nightmares ja Metroid II onnistuivat olemaan ahdistavia, vaikka pelaaja näkikin koko ruudun kerralla. Olennaista on, että päähenkilö on haavoittuva, ja että varjoihin jää edelleen salaisuuksia piiloon. Metroid Dread kuitenkin sijoittuu kirkkaasti valaistuihin ja värikkäisiin paikkoihin. Lisäksi Samus on kyvykkäämpi ja notkeampi kuin venäläinen voimistelija. Kuinka siis se kauhun ja ahdistavuuden tunne luodaan?

Sakamoto Yoshion mukaan Metroidissa on tärkeää, että pelikokemus on sujuva. Näin ollen sitä kauhua ja ahdistavuutta ei voi luoda rajoittamalla Samusin liikkumista. Kehittäjät ovat tehneet paljon työtä löytääkseen tasapainon jännityksen ja sujuvan liikkumisen kesken. Onko Metroid Dread se pelottavin Metroid-peli tähän asti? Tuottaja käytti pelin tunnelmasta sanaa, joka tuotti kääntäjälle vaikeuksia. Joka tapauksessa tavoitteena on aivan tietynlainen jännitys ja pelko, jota kehittäjät ovat tavoitelleet. Metroid Dreadia ei siis tule verrata kauhupeleihin.

Nyt jo näytetyissä jaksoissa Samus pakenee E.M.M.I.-robottia ratkoen samalla pulmia. Esimerkiksi yhdessä kohtauksessa Samus yrittää täyttää altaan vedellä lukiten näin E.M.M.I.-robon lukon taakse. Pelaaminen näyttää hieman liian kaoottiselta ollakseen oikealla tavalla hermoja kiristävä. On kuitenkin selvää, että seiniä pitkin kiipeäminen, pallona kieriminen ja vauhdikkaasti liukuminen aiheuttanevat hikoilua tilanteen ollessa niin sanotusti "päällä".

Graafisesti Metroid Dread näyttää hyvältä tekemättä kuitenkaan mitään erityisen suurta vaikutusta. Taustalla näkyy paljon hienoja yksityiskohtia, ja mukana on selvä vastakohtaisuus steriilien käytävien ja niissä vastaan tulevien hirviöiden välillä. Joka tapauksessa grafiikan osalta pelistä tuntuisi puuttuvan se viimeinen silaus. Onneksi sitä vaihtelua näyttää olevan tulossa riittävästi. Tuottajan itsensä mukaan Metroid Dreadissa pitäisi olla tarjolla enemmän vaihtelua ympäristön osalta kuin koskaan aiemmin. Tasoloikkaosuudet näyttivät kuvamateriaalin perusteella tarkoilta ja intensiivisiltä, ja ilmeisesti ainakin tämä osuus tavoittaa kehittäjien tavoitteleman intensiivisen sujuvuuden.

Sakamoto Yoshio toisti useaan otteeseen, että hän on halunnut tehdä Metroid Dreadin jo 15 vuoden ajan, mutta aiemmin teknologia ei ole mahdollistanut vision toteutusta täysimääräisenä. Kyseessä on ensimmäinen Metroid-peli, joka on tulossa konsolille käyttäen kahta analogitattia yhdessä terävän graafisen ulosannin kera. Toisin sanoen ainakin mahdollisuudet ultimaattisen mahtavaan Metroidiin ovat olemassa. Edellisestä on tosin jo aikaa, ja pelit ovat kehittyneet merkittävästi. Metroid Dreadilla on siis iso työ näyttää edelleen osaavansa hoitaa homman kotiin viimeisen päälle.

Metroid Dreadin pitää vastata fanien odotuksiin, joita on 19 vuoden aikana kerääntynyt. Samaan aikaan pelin on kilpailtava kaikkien muiden saman lajityypin pelien kanssa, joita vuosien varrella on julkaistu. Näin pelattavuuspätkän, jossa puhuva kuutio lasketti sujuvasti huiman määrä tietoa kerralla. Tällainen keino oli erittäin toimiva silloin vuosikymmeniä sitten, mutta toiset pelit ovat jo näyttäneet parempiakin tapoja kertoa tarinaa. Esimerkiksi Dead Space, Bioshock ja Limbo ovat onnistuneet kertomaan tarinaansa myös ympäristön avulla, vaikkei päähenkilö mitään puhukaan.

Metroid Dreadissa on mukana kauhuelementtejä, tai siis "sujuvaa jännitystä", mikä ei välttämättä istu muuhun kokonaisuuteen kovinkaan hyvin. Kuitenkin kaikki muut merkit ilmassa ovat oikein hyvät, ja onneksi Metroid Dread julkaistaan jo 8. lokakuuta yksinoikeudella Nintendo Switchille.