Demon Turf

Nintendon Switch-konsoli on kohta jo viisivuotisen taipaleensa aikana onnistunut vakiinnuttamaan asemansa tasoloikkien aarreaittana ennen kaikkea Mario-putkimiehen laadukkaiden loikintojen myötä - loppuvuodesta 2017 ilmestynyt Super Mario Odyssey -peli on ansaitusti ottanut paikkansa Switch-loikkaseikkailuiden kärjessä. Marion muodonmuutoksiin johtavilla hattutempuilla ja aiempia kolmiulotteisia Mario-pelejä avoimemmalla rakenteella höystetty peli on runsas ja sympaattinen Mario-universuminympärysmatka, jonka innovaatiot ovat saaneet paistatella tähän asti suhteellisen rauhassa omassa loistossaan. Fabraz-pelitalo lähti marraskuussa 2021 julkaistulla Demon Turf -tasoloikallaan kokeilemaan onneaan Odysseyn apajilla, mutta onneksi hattu ei unohtunut kouraan - omalaatuisen urbaani loikkaseikkailu omine uudistusmielisine ratkaisuineen on raikas mutta pelaajaa juuri sopivasti haastava tuulahdus tasohyppelypelien lajityypissä.

Nuori Beebz-demonitar päättää lähteä haastamaan maanalaista valtakuntaansa kovalla kädellä hallinnoivaa Demon Kingiä eli DK-konnaa, ja täysimittaisen sodan sijaan Beebz ryhtyykin ottamaan elintilaa valloittajamentaliteetilla. Valtakunnan eri kolkat siirtyvät Beebzin haltuun, kun sankaritar iskee kuvallaan varustettuja lippuja ympäriinsä, mutta DK:n asettamat hankalat ansat ja inhat sikarivikonnat pistävät kapuloita rattaisiin urakalla. Beebzillä on onneksi käytössään alueiden kartoittamisessa jeesaavien liittolaisten lisäksi asennetta ja tyylitajua, joiden varaan Demon Turfin ylöspano rakentuukin.

Demon Turf on kerta kaikkisen upea ja omaleimaisen näköinen peli, joka yhdistelee grafiikassaan rennon sarjakuvamaista kolmiulotteista grafiikkaa sekä kaksiulotteisia hahmoja - nämä kahdessa ulottuvuudessa toimivat, piirretyt hahmomallit kääntyilevät pelaajan kääntämän kameran mukaan, ja pelaajan ohjaaman Beebzin juoksuttaminen on todella näyttävää ja hauskan näköistä. Pysähtyneet kuvat eivät välttämättä anna Demon Turfista parasta vaikutelmaa, vaan pelin näkeminen liikkeessä on kieltämättä vaikuttava elämys jo ensivilkaisusta lähtien.

Kaksi- ja kolmiulotteisen grafiikan samaan tuotokseen sullomisessa ei toki ole varsinaisesti mitään uutta, sillä uusimmat Paper Mario -rooliseikkailut ovat tehneet samaa jo vaikka kuinka kauan. Vapaasti liikuteltavissa olevalla kameralla varustettu tasoloikinta on kiinnostavan eloisa ja omaleimainen ilmestys, jonka visuaaliset vaikutteet ovat kuitenkin selvät. Yksinkertaisen urbaani ja sarjakuvamaiseksi tyylitelty pelimaailma tuo kulmikkuudessaan ja sakeassa sumutehosteessaan mieleen kesällä 2021 Switchille madelleen Sludge Life -seikkailun, ja rosoisen urbaanit kaksiulotteiset hahmot taas vievät yleisilmeeltään ajatukset Undertale-pelin ruokkoamattoman retrohenkiseen hahmosuunnitteluun. Demon Turfin taustalla hälisevä rap-painotteinen soundtrack voisi olla kappalevalikoimaltaan vähän monipuolisempi, mutta Jet Set Radio -vibat iskostuvat vanhempaa ikäluokkaa edustavan pelaajan alitajuntaan ongelmitta.

Muotoa muuttava Beebz voi pieneksi siivekkääksi pikkudemoniksi muuttuessaan leijailla pari metriä eteenpäin, ja olkapainikkeista lähtevät erikoisliikkeet saavat Beebzin tekemään edellä mainitun leijailemisen ohella rohkeita surmanloikkia ilmassa. Beebzin hypyt tuntuvat Super Mario Odysseyn putkimiesloikkiin verrattuina vähän kömpelösti ja hallitsemattomasti lähteviltä hypyiltä, kun Beebz leijailee loikan päätteeksi yllättävän korkealla ilmassa - onneksi sankarittaren alla on näkyvissä Crash Bandicoot 4: It's About Time -pelistä innoittunut varjo, joka antaa vihiä Beebzin tulevasta laskeutumispaikasta. Ohjattavuudessa tuntuu kuitenkin olevan ajoittain piirun verran liikaa hallitsemattomuutta, kun seinää pitkin ylös yrittävä Beebz saattaa varomattoman pelaajan alaisuudessa tehdä kaiken kesken seinäloikan niin, että ponkaisee itsensä irti seinästä suoraan varmaan kuolemaan.

Edellä mainittujen liikkeiden täydellinen hallitseminen edellyttää harjoittelua, ja pelin edetessä Forktown-keskusmaailman kaupoista ostettavat lisäkyvyt tekevät tasoloikinnasta sujuvampaa ja anteeksiantavampaa. ZR-painikkeesta Beebz hujauttaa vihollisia sinisellä energianyrkillä, ja ovelaa tasoloikintaa pursuaviin kenttiin sijoitetut sattumanvaraiset tappelut eivät valitettavasti ole pelin sitä unohtumattominta meininkiä. Forktownin omalla areenalla odottavat turnajaiset vihollislaumoja vastaan tarjoavat ihan hauskaa oheistekemistä tasoloikinnan rinnalle. Pääseikkailun varrelta voi eksyä myös Forktownin pelihalliin ja valokuvausliikkeeseen, ja jälkimmäisestä saatavat kuvahaasteet maisemien, olentojen ja esineiden ikuistamiseen liittyen saanevat innokkaimmat pelaajat nuohoamaan Demon Turfin nurkat astetta tarkemmin läpi. Peli ei tarjoa seikkailuun karttaruudun kaltaista luksustoimintoa mukaan, mutta vasenta tattia pohjaan painamalla Beebzin yläpuolelle ilmestyy lila nuoli näyttämään, missä suunnassa lähin kakkupala sijaitsee.

Aiemmin kuvailemani Beebzin alamaailmanvalloitussuunnitelma on nivottu hauskasti osaksi Demon Turfin pelaamista tavalla, joka uskaltaa uudistaa tasoloikkien keskeisen tekijän eli välitallennuspisteiden merkityksen. Nuo kohdat, joihin pelaaja palaa horjahdettuaan jorpakkoon pieleen menneen tasoloikkakohtauksen päätteeksi, ovat herättäneet pelaajapolvissa rytmityksellään ja sijainnillaan tunteita laidasta laitaan, kun tarkistuspiste tuntuu kovin usein olevan niin kaukana kohdasta, jossa pelihahmo tipahti rotkoon. Demon Turf kuitenkin luovuttaa välitallennuspisteiden asettamisen kokonaan pelaajan harteille niin, että Beebz lähtee valloittamaan maanalaisia mantuja neljän lipun kanssa.

Tämä pakottaa pelaajan etenemään Demon Turfissa hyvin eri tavalla kuin perinteisemmässä tasoloikintapelissä. Kentät ovat Super Mario Odysseyn tavoin varsin suurikokoisia ja rakenteeltaan suhteellisen avoimia. Beebzin tavoitteena on etsiä kenttien lopussa odottava superpatteri, joka antaa virtaa uusiin pelimaailmoihin johtaviin portteihin. Kussakin kentässä on myös piilotettuina kakkuja ja pienempiä herkkuja, joita voi käyttää valuuttana erikoiskykyjä ja Beebzille ostettavia hiusvärejä ja vaatteita vastaan. Demon Turfin ratkaisu antaa pelaajan määrätä tarkistuspisteiden sijainti tarkoittaa sitä, että pelissä eteneminen edellyttää vähän taktikointia. Ensimmäistä kertaa kuhunkin kenttään tuttavuutta tekevän pelaajan kannattaa käytellä neljää lippua varsin matalalla kynnyksellä, ja palata myöhemmin riskinottoon nojaavalla seikkailumielellä jahtaamaan siinä yhdessä vaikeassa niemennotkossa häämöttävää kakkupalaa.

Lippuja huolimattomasti joka paikkaan lätkivä pelaaja on ensimmäisen rotkorojahduksen jälkeen pulassa, kun Beebz palaa pahimmillaan todella kauas viimeisimmästä kuolinpaikastaan. Pelaaja ei voi myöskään voi kerätä jo kertaalleen käyttämiään lippuja talteen, vaan homma lähtee nollasta vasta sitten, kun pelaaja aloittaa koko kentän alusta. Onneksi Demon Turfin valikoista voi siirtyä peliympäristöstä toiseen muutaman napinpainalluksen verran vaivaa näkemällä, sillä pelin keskeinen charmi ja koukuttavuus liittyy noiden keräämättä jääneiden salaisuuksien nappaamisen uusintayrityksiin. Demon Turfin latausajat ovat Switch-versiossa pisimmillään varsin mittavia, mutta peli pyörii sulavasti ja näyttävästi. Yksinkertaisen retrohenkiseen yleisilmeeseen on uponnut mukava määrä yksityiskohtia pintakiiltojen ja muiden tehosteiden muodossa.

Demon Turf on haastava, koukuttava ja näyttävä tasoloikkaretki urbaanissa ja tutkittavaa pursuavassa helvetissä, jota penkovilla tasoloikkalajityypin ystävillä riittää ihmeteltävää valloitettavaa pitkiksi ajoiksi.