Dead Space Remake on uusi tuleminen kuvankaunista kauhua

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Häpeäkseni joudun myöntämään, että kovassa maineessa olevat Dead Space -pelit kuuluvat surulliseen kokoelmaani, jotka pelaan "sitten joskus". Kiusallisen tietoisena sivistyksessäni olevasta aukosta pääsen nyt paikkailemaan virhettäni, sillä jo hetken hypeä kerännyt Dead Spacen masteroitu versio saatiin vihdoin julkaistua. Vertailuvideoissa alkuperäisen ja uuden version laadulliset erot tuntuvat mittavilta, joten projekti ei haiskahda ainakaan täydeltä rahastukselta.

Kun suuri kaivosalus USG Ishimura lopettaa yhteydenpidon, lähetetään pienen miehistön korjausryhmä tutkimaan tilannetta. Insinööri Isaac Clarkella on tehtävässä henkilökohtainen lisä, sillä Ishimuralla palvelee hänen mielitiettynsä. Clarken aluksen telakoituminen pimeänä olevaan Ishimuraan epäonnistuu hajottaen korjausaluksen lentokelvottamaksi. Tämä ei kuitenkaan ole tilanteen pahin ongelma, sillä Ishimuran miehistö on tapettu ja aluksella riehuvat verenhimoiset hirviöt. Näin huoltotehtävä muuttuu eloonjäämistaisteluksi.

Dead Spacen suoraviivaisessa ja toiminnallisessa etenemisessä pääosiin nousevat tarina ja erityisesti tunnelma. Monsuja puskee esiin hyppysäikäytyksin harva se hetki pelaajan kolutessa aavemaisen avaruusaluksen käytäviä poispääsyä etsiessään. Tapahtumien taustoja valotetaan kadonneen miehistön taakse jättämien tekstien ja videoiden muodossa. Meno on vauhdikasta ja tehtävät selkeitä karmivan tunnelman tiukentaessaan otetta etenemisen myötä.

Jatkuvaa piinaavaa tunnetilaa pidetään yllä kolmannen persoonan perspektiivistä, jossa hahmo tuodaan varsin lähelle kameraa. Immersiota pelottavaan ympäristöön tehostetaan pitämällä tyypilliset valikkotilastot pois näkyvistä, ja esimerkiksi hahmon elinvoima on liitetty nokkelasti osaksi suojapuvun selkäpanssaria. Loput tarvittavat tiedot kannettavaa inventaariota myöten ovat helposti saatavissa esiin valikoista tai puvun antamien visuaalisten työkalujen avulla.

Liikkuminen tapahtuu vapaasti tatilla rajatussa ympäristössä. Hahmo voi tarpeen tullen ottaa juoksuaskelia ja aktivoida laitteita yksittäisistä napeista. Ohjausmekaniikoissa pääosaan nousee taistelu ököjä vastaan. Isaac Clarke saa käsiinsä erilaisia ampuma-aseita, mutta koska varjoista päälle rynnistävät monsut eivät pysähdy edes menetettyään päänsä, on ampumista tarkasteltava uudesta lähtökohdasta. Pelin koukkuna on ampua hirviöiden raajat irti. Tämä yleensä tarkoittaa aimo määrää kuulien räiskimistä paniikissa, sillä aikaa sihtailuun ei mahdottomasti aina ole. Tilanteeseen saattaa auttaa hieman perusaseena toimivan laserleikkurin säteiden suunnan muuttaminen tilanteen mukaisesti vaakasuunnasta pystyyn ja päinvastoin, tai räjähtävien kaasupullojen ampuminen oikealla hetkellä. Joka tapauksessa huolimatta isommastakin ammusmäärästä pelissä ollaan jatkuvasti jännän äärellä.

Aseiden ohella Isaac Clarke saa käyttöönsä muutamia työkaluja, joita lähinnä tarvitaan etenemisen kannalta oleellisten kevyiden pulmien selvittelyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työkaluja voisi hyödyntää osana eloonjäämistaistelua. Painovoimattomuussäteellä saa singottua isompiakin tavaroita päin ököjen näköä, ja staattisuussäde jarruttaa päälle rynnistävät kauhut niille sijoilleen rauhallisempaa eliminoimista varten. Monipuoliset toiminnot istuvat hyvin ohjaimen nappeihin ja tekevät tehokkaasta toiminnallisuudesta helposti hallittavaa. Peli myös huomioi Dualsense-ohjaimen sopeutuvat liipaisimet ja kaiuttimen hyvin osana pelikokemusta. Hyvän ohjausoptimoinnin edessä kuolemasta saa siis syyttää ainoastaan omaa paineensietokykyään (tai sen puutetta) stressaavissa tilanteissa muutamaa loppupuolella olevaa vaikeahkoa tilannetta lukuun ottamatta.

Pelissä on myös selkeälukuinen väkertelymekanismi antamaan strategista näkökulmaa elossa pysymiseen. Kentät sisältävät koluttavia laatikoita ja kaappeja, joissa on ammusten ja energian ohella muun muassa kokemuspisteitä, myytävää roinaa ja jopa paikallista valuuttaa. Rahaa voi tuhlata sinne tänne sijoitetuissa kaupusteluliittymissä erilaisten tarvikkeiden, mutta myös vaikka uuden ja syvemmät taskut antavan puvun, ostoon. Kokemuspisteet hyödynnetään taas alukselle sijoitetuissa höyläpenkeissä puvun ja aseiden kehitykseen esimerkiksi tehokkuuden ja kestävyyden nimissä. Näppärä pisteidenjakosysteemi antaa missä tahansa vaiheessa mahdollisuuden nollata valinnat ja sijoittaa pisteet uusiksi, mikä mahdollistaa vaikka oman suosikkitykin tehostamisen huippuunsa aiemmin pukuun sijoitetuilla pisteillä.

Tunnelman ollessa isossa osassa Dead Space -pelikokemusta on pelin ilmeen eteen todella tehty vakuuttavaa työtä. Taidolla rakennetut kentät vaihtelevat monipuolisesti ahtailta käytäviltä aina painovoimattomiin halleihin. Alueesta riippumatta ympäristö on aina yksityiskohtia pullollaan ja täynnä elämisen ja kuolemisen jälkiä. Liitoksistaan natiseva avaruuspurkki hohkaa epävarmuutta, mikä purkautuu siellä täällä näkyvinä kipinäsateina ja höyrysuihkuina. Volumetriset valot ja dynaamiset varjot ovat isossa osassa tunnelmaa, ja erityisesti osittain valaistut savuiset tilat tekevät ison vaikutuksen. Brutaali ote istuu hyvin Isaac Clarken epätoivoiseen hengissä säilymiseen. Monsujen ammutut kehot viimeistellään reippaalla avaruusbootsin polkaisulla, joka lennättää irtoraajojen lisäksi ämpärillisen verta niin Clarken kuin seinienkin päälle. Koskaan aiemmin ei ole nykivien ruumiiden polkeminen tuntunut näin oikeutetulta. Hirviöiden suunnittelu on kaikessa kaameudessaan viimeisen päälle huoliteltua, ja yleinen suunnittelu pelissä on sen verran vahvaa, että viittaukset elokuviin kuten Alien ja The Thing ovat täysin hyväksyttyjä. Karun kaunis kokonaisuus rullaa Playstation 5:llä ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä latauksiakaan juuri edes huomaa.

Pelin äänimaailma ansaitsee myös suitsutusta. Ääninäyttely on jo itsessään uskottavaa näyttelijöiden todella eläytyessä kokemiinsa kauheuksiin, mutta hirviöiden selkäpiitä karmivat huudot ja örinät todella saavat pelkäämään pimeää. Myös äänitehosteisiin on laitettu ajatusta, sillä kolkko avaruusasema on piristävän omaperäisen kuuloinen ja silti uskottavan scifimäinen. Laitteistossa on miellyttävää piipittelyä ja koneiston raksutusta. Samaan aikaan paikan hajoamiseen liittyvät kaasuvuotosuhinat, metallirungon kumina ja vääntely sekä kaiken maailman rymistelyt luovat todella vakuuttavan äänimaiseman peliin. Minimalistinen jousisoitintunnelmointi vahvistaa tehokkaasti Isaac Clarken pelottavaa matkaa läpi kuoleman korostaen epämääräistä tulevaisuutta ja hiipivää yleistä epätoivoa.

Ymmärrän täysin Dead Spacen aikaansaaman hypen. Pelin suoraviivainen mutta kiehtova tarina on kääräisty kauniisti rakennettuun karmivaan ulkokuoreen, joka vie pelaajaa epätoivon partaalle monin eri keinoin. Pelin uusintaversio ottaa kopin näistä lähtökohdista ja nostaa menon uudelle tasolle. Visuaalinen ilme on suorastaan upeaa katsottavaa, jota mainio äänityöskentely korostaa yksityiskohtaisella ja persoonallisella otteellaan. Jos nyt jostain haluaa marista, ököjen niin sanotut yllätyshyökkäykset ovat kohtuullisen hyvin arvioitavissa klassisen pelityylin takia. Ei tästä juuri ongelmaksi asti ole, sillä vähäisten panosmäärien takia pelko on joka tapauksessa hanurissa vaikeustasosta riippumatta. Jos peli on entuudestaan tuttu, suosittelen katsomaan, miten näyttävää työtä siitä on saatu irti nykykonsoleilla. Ja niille, joilta Dead Spacen potentiaali on aikoinaan mennyt ohi, nyt on hyvä aika korvata virhe ja alkaa pelätä kunnolla.