Cyberpunk 2077

Gamereactorin kansainvälisen arvion voi lukea täältä. Riston ensitunnelmiin voi puolestaan halutessaan palata täällä.

Cyberpunkin käynnistäminen oli jännittävä kokemus. Aloittaessani pelaamisen oli verkko ehtinyt täyttyä bugivideoista, murska-arvioista ja pettyneiden kansanjoukkojen valituksesta. Minkälaisen ylihypetetyn pökäleen mahdankaan saada työpöydälleni? Osoittautui, että kun odotustaso on nostettu ensin kattoon ja sitten romahdutettu kellariin, on odotuksien hallinta juuri sopivalla tasolla. Oikeasti kyseessä vaikuttaa olevan varmasti paras, tai ainakin kattavin, kyberpunkteemainen peli kautta aikain.

Arvostelu on kirjoitettu PC-julkaisun version 1.06 tilanteen pohjalta. Kehittäjä CD Projekt Red on pumpannut joulukuun aikana ulos useita pieniä hotfixejä, joiden korjausmuistiinpanot ovat masentavan pitkiä. Kevään aikana luvassa on isompia korjauspaketteja, jotka korjaavat toivottavasti ilmeisimpiä ongelmia ja tekevät pelin pelattavaksi edellisen sukupolven konsoleille.

Heti ensimmäisenä vastaan tömähtävät varsin raskaat laitteistovaatimukset. Käytössäni on useita vuosia vanha, mutta uskollisesti kantanut GeForce GTX 970, joka ei täytä enää nykyisiä 4K-pelaamisen vaatimuksia, mutta ylittää kuitenkin Cyberpunkin minimivaatimukset. Olen pystynyt pelaamaan sillä useimpia uudempiakin pelejä korkeilla grafiikka-asetuksilla, mutta nyt kaikki herkut oli syytä iskeä suoraan minimiin. Näin kaikki vaikutti hieman ikäistään karkeammalta, mutta ainakin ruudunpäivitys pysyi varsin hyvin 30 FPS:n paremmalla puolella.

Tarina käynnistyy päähenkilö V:n hahmonluonnilla ja kolmella erilaisella aloitustarinalla. Hahmon ulkoasun muokkausmahdollisuuksissa rikotaan jälleen kerran uusia rajoja, sillä kaiken mahdollisen säätämisen lisäksi myös alavärkkien laadun ja koon pystyy määrittelemään. Genitaalivalinnalla ei ole juurikaan pelillistä väliä, mutta kyberpunkin hengen mukaisesti keho on vain muokattava väline hengen kuljettamiseksi. Radikaalin maailman anarkia kattaa myös sukupuolianarkian, jossa jokainen voi valita kehonsa ominaisuudet loppuun asti. Tätä teemaa ei ole kuitenkaan viety ihan sinne loppuun asti, sillä hahmon ulkonäköä ei voi enää muokata alun jälkeen, vaan tarjolla on ainoastaan suorituskykyä parantavia augmentointeja.

Ylipäänsä kyberpunkiin kuuluva anarkistinen rock-asenne välittyy erinomaisesti. Megakorporaatiot pitävät valtaa kaupungin keskustassa, mutta heti ydinkeskustan ulkopuolella todellinen valta on jengeillä. Epätasa-arvo on äärimmäistä, joten suurin osa kaupungin asukkaista joutuu käyttämään koko elämänsä silkkaan selviytymistaisteluun. Kyberpunkissa on myös etninen ulottuvuus, sillä muistutuksena 1980-luvun ajattelusta pyörittävät japanilaiset yhtiöt maailmaa. Night Cityssä on tapahtunut väestönvaihto, sillä suuri osa alueista keskustaa lukuun ottamatta on erilaisten vähemmistöjen, kuten kiinalaisten, japanilaisten, haitilaisten tai yliviritettyjen kyborgien kansoittamaa.

Maailma on täynnä hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia hahmoja, joihin ehtii kiintyä. Mukana on myös erikoisempia hahmoja, kuten käsikranaatin nenäänsä asennuttanut pelle, mielensä yhteen sulauttaneet kaksoset tai strippiklubia pyörittävä radikaalifeministinen Mox-jengi. Tietyssä mielessä kyseessä on ikään kuin vakavampi, futuristinen versio GTA-peleistä. Kaupunki on avoin seikkailulle, mutta kulutuskulttuurin kritiikkiä ei ole verhottu mustan huumorin taakse, vaan synkässä tulevaisuudessa kaikki asiat ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Erilaiset aloitustarinat johtavat kukin uniikkiin aloitustehtävään, jonka myötä pelaaja putoaa ahdinkoon, mutta nousee sieltä takaisin palkkasoturina ystävänsä Jackien avulla. Lisäksi hahmon tausta avaa erilaisia keskusteluvaihtoehtoja pitkin tarinaa. Puhumalla ei selviä kuitenkaan kovin pitkälle, sillä roolipelielementti on hyvin toimintapainotteinen. Yksittäistä karisman tai keskustelutaidon kaltaista kykyä ei ole edes olemassa, vaan lähtökohtaisesti tilanteet ratkaistaan joko hiippailemalla tai verenvuodatuksella. Tämä on suuri pettymys, sillä huolimatta merkittävästä tarinallisesta komponentista on kyseessä käytännössä toimintaroolipeli.

Pääjuoni on erinomaisesti toteutettu ja tarjoaa yllätyksiä. Keanu Reeves on lainannut itsensä digitaalisesti eräälle tärkeimmistä sivuhahmoista, rokkitähti Johnny Silverhandille. Turhia spoilaamatta hän astuu mukaan vasta tarinan toisessa osassa. Johnnyn suhde V:hen on vaikea, ja pelin juoni rakentuu tämän ongelman ratkaisemiseksi. Samalla avataan myös Johnnyn, megakorporaatioiden ja Night Cityn historiaa.

Pääjuonen ohella mukana on runsaasti mielenkiintoisia suurempia sivujuonikokonaisuuksia, joissa pelaaja pääsee tutustumaan tappokohtauksen valtaan joutuneisiin kyberpsykoihin, Johnnyn entisiin bändikavereihin, kaupungin ulkopuolella asuviin nomadeihin ja lukuisiin muihin maailmaa avaaviin tarinoihin. Sivuhenkilöt ja -tarinat ovat keskimäärin loistavia ja hyvin toteutettuja.

Näiden lisäksi mukana on kasoittain kaupungin kaduilta löytyviä kevyempiä yksittäisiä sivutehtäviä, jengirähinöitä ja muita ratkottavia rikoksia. Maksimitason saavuttaminen vaatii lähes kaiken löydettävän läpi ryynäämistä, jolloin peliaikaa kuluu noin 80 tuntia. Toisin kuin suuremmat sivutehtävät, on osa pienistä sivutehtävistä varsin bulkkia täytekamaa, eivätkä satunnaiset rikostapahtumat tarjoa vaihtelua. Mukana on kuitenkin runsaasti poikkeuksellisia helmiä, kuten maasta löydettävä, tekoälyllä varustettu, kokeellinen pistooli.

Pelaajalla on käytössään runsas valikoima erilaisia kehitettäviä ja tuunattavia ominaisuuksia. Perinteisen kokemuspistelevelöinnin lisäksi mukana ovat myös katu-uskottavuuspisteet, jotka lisäävät ostosmahdollisuuksia, varusteita ja tehtäviä. Jokaisen kokemustason myötä pelaaja saa yhden pisteen käytettäväksi johonkin viidestä ominaisuudesta. Ominaisuuksien sisällä on kahdesta kolmeen itsenäisesti käytön myötä kehittyvää alataitoa, kuten reaktiokyvyn alla olevat pistooli-, rynnäkkökivääri- ja teräasetaidot. Ominaisuuksia nopeammin kertyvät perkit, joita voi käyttää lukuisien alataitojen ryhmiin kuuluviin erikoiskykyihin. Tasokatto on 50, joten kaikkia ominaisuuksia ei ole mahdollista maksimoida yhdellä pelikerralla.

Aseet ovat mielenkiintoisella tavalla futuristisia, sillä tarjolla on vaikkapa hakeutuvia tai kimpoilevia ammuksia sekä seinän läpi ampuvia aseita. Ammuskelun lisäksi myös hakkerointi on olennaisessa roolissa. Hiiviskelijät voivat sammutella valvontalaitteita ja hakkeroitua laitteisiin, kun ammuskelijat taasen voivat käyttää taistelussa hyödyttäviä pikahakkerointeja. Jälkimmäinen on toteutettu erityisen hyvin, sillä käsitellessä hakkerointivalikkoja aika hidastuu merkittävästi, jolloin hahmotusaikaa on riittävästi. Tämä on erinomainen toteutustapa.

Kun mukana on vielä esineiden luomista, päivittämistä ja lisävarustelua, pelaajan ruumiissa olevien kyberlaitteiden päivittämistä ja kasoittain erilaisia bonuskertoimia, on "minmaxaajille" tarjolla runsaasti mahdollisuuksia. Seikkailemalla runsaasti on ylilevelöinti varsin helppoa. Erityisesti yhdistelmä viholliset seinän läpi maalaavaa hakkerointia ja seinän läpi ampuvaa äänenvaimennettua tarkkuuskivääriä tekee loppupelistä jopa tarpeettoman helppoa.

Pidättäydyn kommentoimasta graafista antia liian syvällisesti, sillä en saanut siitä laitteistollani käytännössä kaikkea irti. Tästä huolimatta maailma on varsin kaunis ja mahtipontinen erityisesti noustessa korkeille paikoille ihailemaan kaupunkia. Maailmanrakennuksessa kunnianhimon taso on ollut korkealla, sillä kadut ovat täynnä vilskettä ja vilinää. Kaupunginosat varakkaasta keskustasta rähjäisiin teollisuuslähiöihin ovat upeasti erilaisia. Äänimaailma on huomiota herättävän hyvin toteutettua, sillä erityisesti ääniraita siirtyi itselläni työnteon taustamusiikiksi.

Keskittyminen ainoastaan toimintaan ja sitä parantaviin ominaisuuksiin on selvästi Cyberpunkin heikkous. Pelaajalla on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillaan juoneen, mutta valinnan mahdollisuudet pinnan alla ovat yllättävän suppeat. Mukana on runsaasti ystäväksi merkittyjä hahmoja, joita ei voi tappaa. Näin deusexemäinen tai falloutmainen vapaus tappaa kaikki tai ei ketään ei toteudu. Ottaen huomioon kuinka kunnianhimoinen toteutus on muilta osin, jää jotain olennaista puuttumaan.

Maailma ei toimi täysin loogisesti. Poliisit ovat hyperaktiivisesti kimpussa vaikka keskellä teollisuusaluetta pelaajan erehtyessä ajamaan ihmisen päältä. Poliiseja ilmestyy pelaajan taakse hissikoppiin, mutta toisaalta kaikki annetaan anteeksi ajaessa korttelinmatkan päähän. Heittoveitsiä ei voi noukkia takaisin käyttöön, ja nikkaroinnissa on mahdollista taikoa tavaraa tyhjästä. Myös Oblivion-klassikko on mukana, sillä loppupelissä pikkurikolliset kantavat mukanaan tuhansien eurodollarien arvoisia tuliluikkuja.

Kyberpunkissa tyyli on tärkeämpää kuin tarkoitus. Kuitenkin johtuen nopeasta tasonoususta ja jatkuvasti paranevista varusteista tulee tämä perussääntö heittää kuitenkin roskiin, mikäli pelaaja ei halua olla heittopussina. Uusia, parempaa suojaa tarjoavia vaatteita tulee vastaan jatkuvasti. Pelaaja joutuu tekemään jatkuvasti kompromisseja tyylin ja suorituskyvyn välillä. Mikäli vastaan tulee se maailman tyylikkäin nahkarotsi, voi sitä käyttää viitisen tuntia ennen kuin sen suojaus vanhenee liikaa. Itse jouduin pitämään loppupelin ylläni legendaarisen tasoista huomioliiviä, sillä se oli ainoa vastaan tullut neljä lisävarustepaikkaa tarjoava takki. Uskomattoman turhauttavaa!

Ja sitten vielä niistä bugeista. Älä usko kaikkea internetistä lukemaasi, sillä PC:llä pelatessa Cyberpunk on varsin vakaa peli. Runsaan 80 pelitunnin aikana peli kaatui ainoastaan kerran, eikä varsinaista teknistä hämminkiä ollut muutenkaan. Sen sijaan graafisia "glitchejä" on runsaasti. Autoja teleporttautuu ilmaan, hahmoja kulkee esineiden sisällä ja muutenkin outoja asioita tapahtuu. Lähes kaikki ongelmat ovat kuitenkin graafisia ongelmia, eivät niinkään peliä rasittavia bugeja. Ainoastaan parissa sivutehtävässä oli varsinaiseen pelin kulkuun vaikuttavia ongelmia, kuten lattiaan kiinni juuttuvia vihollisia tai sivutehtäviä, jotka eivät sulkeudu.

Cyberpunk olisi ansainnut ehdottomasti vielä muutaman kuukauden lisäkehitysaikaa, sillä AAA-peleissä ei ole hyväksyttävää olla näin paljon häiriötekijöitä. Ne vaikuttavat jonkin verran pelikokemukseen, vaikka pelituntien kertyessä silmä harjaantuu sivuuttamaan kummalliset lentävät autot. Tästä huolimatta haluan arvioinnissa sivuuttaa näitä ongelmia osittain, sillä ongelmissa ei ole kyse pelin sielusta ja sisällöstä, vaan teknisestä viimeistelystä. Olen vakuuttunut siitä, että monet ihmeellisyyksistä korjautuvat kevään isojen patchien myötä. Versiossa 1.06 monia pieniä kiusoja on jo korjattu. Tämä koskee ensisijaisesti PC-versiota - en ole täysin varma, miten edellisen sukupolven konsolien suorituskykyongelmia voidaan ratkoa laskematta grafiikan tasoa.

Kyseessä on hypetyksensä arvoinen mestariteos, joka tarjoaa laajan ja pitkän elämysmatkan. Kaupunki on melkoista Deus Theft Watchdogsia, joka imaisee mukaansa. Ammuskelu- ja toimintaroolipelinä Cyberpunk on poikkeuksellisen hyvä, tarinallisena roolipelinä taasen varsin kelvollinen. En voi kiistää, etteikö maailma olisi tempaissut nopeasti mukaansa ja häikäissyt laajuudellaan ja mielenkiintoisuudellaan. On harmillista, että peli julkaistiin joulumarkkinakiireessä liian aikaisin ja viimeistelemättömänä. Toisaalta tämä on kyberpunkin henki - pukumiehet kusettavat aina.