Contra: Rogue Corps

Ikoni, klassikko, ilotulitus. Contra on sivuttain skrollaaville räiskintäpeleille sama kuin mitä Mario puolestaan on tasohyppelyille. Konamin klassikko ei suurempia esittelyjä kaipaa. Siksi sarjan ystävien mielenkiinto oli taattu, kun uusi tulokas Contra: Rogue Corps päivättiin tälle syksylle. Voisiko olla totta, että pelisarja vihdoin ottaisi vihdoin kunnon harppauksen tähän aikaan menneisyyden harha-askeleiden jälkeen? Lyhyt vastaus on valitettavasti koruton "ei". Pidempi vastaus vaatii kuitenkin hieman terävämpää pureutumista tämän enemmän ampumahaavaa omassa jalassa kuin napakymppiä taulussa muistuttavan teoksen ytimeen.

On syytä muistaa, että tämä uusin Contra ei ole täysin Konamin sisäinen projekti, vaan kehitystyössä on avustanut myös Toylogic-studio, joka tunnetaan lähinnä apuroolistaan esimerkiksi Kid Icarus Uprisingin taustalta. Johdossa naruja vetelemässä häärii kuitenkin useamman klassikko-Contran taustavaikuttaja Nobuya Nakazato, joten pelisarjan juuria ei olla tyystin sentään unohdettu.

Rogue Corps jatkaa löyhästi Alien Wars -aikajanan tapahtumien hengessä. Ihmiskunta on saanut muukalaisvalloittajat aisoihin isojen tykkien ja aseteknologian avulla. Juuri kun rauhan ajateltiin vihdoin laskeutuvan planeetalle, maan alta esiin nousee kadonnut kaupunki täynnä outoa arkkitehtuuria, tekniikkaa ja otuksia. Kuinka kätevää! Uusi uhka siis keksitään kirjaimellisesti tyhjästä, jotta sankareilla olisi jotain muutakin ammuttavaa kuin toisensa. Asiaa eivät auta lähinnä väritettyä kuvakäsikirjoitusta muistuttavat välianimaatiot, joilla tarinaa kuljetetaan.

Hahmokaarti muistuttaa etäisesti Borderlandsin hullua ja liioiteltua osastoa. Tästä esimerkkinä Ms. Harakiri; kuuluisa salamurhaaja, jonka vatsassa hengailee jonkin sortin intergalaktinen hirviö. Mikäli tämä ei kuulosta tarpeeksi överiltä niin joukosta löytyy myös Hungry Beast, eli kyborgipandaan aivonsa istuttanut hullu tiedemies. Tämä kaikki saattaa kuulostaa ratkiriemukkaan omaperäiseltä, mutta oikeastaan hahmojen potentiaalinen erikoisuus jää kovin arkisen räiskinnän jalkoihin hahmonkehitysjärjestelmästä huolimatta.

Ja räiskintäähän piisaa, siitähän Contra tunnetaan. Pelaajan kontolle jää tyhjentää ruutu toisensa jälkeen erilaisista hirviöistä eri aseilla ja hahmokohtaisilla erikoishyökkäyksillä. Valitettavana ratkaisuna aseet ylikuumenevat tietyn pisteen jälkeen ja tästä seuraa viiden sekunnin odottelu ennen tykityksen jatkamista. Tämä on aivan käsittämätön aivopieru etenkin Contra-pelissä, jossa tarkoituksena on räiskiä niin paljon kuin sielu sietää ilman lataustaukoja tai muuta "realismia". Vakioaseesta voi toki vaihtaa toissijaiseen tykkiin, joka sekin kuitenkin ylikuumenee nopeasti. Tasot päättävät pomotaistelut lienevät pelin parasta antia, mutta sujuvampaa twin stick -räiskintää ovat Sonyn, Microsoftin ja Nintendon kauppapaikat pullollaan.

Moninpeli löytyy paketista sekin. Valitettavasti Rogue Corpsin seuranhakujärjestelmä takeltelee, ja prosessi on hidas. Peliseuran puutteen toki ymmärtää, kun kyseessä ei nyt rehellisesti sanottuna ole mikään varsinainen hitti. Myös perinteinen sohvamoninpeli onneksi onnistuu vaivatta, sillä onhan huonoille vitseille aina hauskempaa nauraa yhdessä.

Grafiikka- ja äänipuoli eivät nekään varsinaisia huippuhetkiä tarjoile. Värikäs, mutta valitettavan suttuinen ja epätarkka, maailma on täynnä zombeja, robotteja ja muita hirviöitä kaikista kokoluokista. Näitä kaikkia leimaa turha tuttuus. Ääninäyttelyn vitsit ovat puolestaan visusti kainalopierusektorilla. Tässä ei tietenkään ole sinänsä mitään vikaa, mutta pelin maailma ja viitekehys antaisivat mahdollisuuksia myös vahvaan itseironiaan sekä fanipalveluun.
Rogue Corpsia ei onneksi sentään myydä täyteen hintaan, vaan pelin hintapiste keikkuu pari kymppiä alempana. Pelin ulkoasu ja pelattavuus yhdessä tuovat itse asiassa vahvasti mieleen viime konsolisukupolven ladattavat PSN- ja XBLA-indie-pelit, mutta niistäkin monet, kuten vaikkapa esimerkiksi Shadow Complex, tarjosi huomattavasti hiotumman pelikokemuksen. Mikäli kuitenkin kaipaa välttämättä Contra-vaikutteista aivot narikkaan -tason räiskintää, saattaa Rogue Corps tarjota muutaman tunnin hupia. Pelisarjassa olisi kuitenkin potentiaalia niin paljon parempaan.