Erääseen maailmanaikaan ylhäältä päin kuvatut mikroautopelit olivat äärimmäisen suosittuja. Super Sprint, Slicks'n Slide ja Micro Machines herättävät varmasti ysäripelaajissa lämpöisiä nostalgian tunteita pelkillä nimillään. Circuit Superstars pyrkii herättelemään lajityyppiä uudelleen eloon modernin teknologian turvin.
Circuit Superstars tarjoaa kokonaiset 12 eri autoluokkaa omiin kilpasarjoihinsa jaettuna, sekä 19 rataa kisaamista varten. Mukana on monenlaista ajopeliä aina 1960-luvun formuloista ja Fiat 500 -henkisistä pikkuautoista rekkaralliin ja konseptiautoihin. Ilahduttavasti autot eroavat toisistaan myös ominaisuuksiltaan. Takavetoisilla ja painavilla maastoautoilla kurvailu on ihan eri hommaa kuin ketterällä pikkuautolla mutkasta toiseen suhaaminen.
Ajettavuus on pohjimmiltaan äärimmäisen yksinkertaista. Ohjauksen lisäksi tarvitaan vain kaasu ja jarru, sekä yksi nappi radalle palauttamista varten. Äkkiseltään voisikin siis kuvitella kyseessä olevan äärimmäisen yksinkertainen pikkuautoilu. Sen sijaan kyseessä on yllättävän haastava ja paikoin jopa simcademainen lähestymistapa, jossa mutkiin on tultava just eikä melkein oikein, tai muuten nurmi kutsuu. Koska autot ovat eri painoisia, ne myös pysähtyvät ja käyttäytyvät mutkissa eri tavalla.
Ensimmäiset kisat ovatkin lähinnä opettelua varten. Meno muistuttaa aavistuksen verran taannoista Art of Rallyä, mutta anteeksiantavampana. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen homma alkaa luistaa, mutta todellinen haaste luuraa jo oven takana. Jokainen 12 turnauksesta on jaettu viiteen eri vaikeustasoon. Jo helpoin taso antaa ensimmäisillä kierroksilla hieman haastetta, mutta kun vaikeustasopykälän nostaa vaikkapa jo keskitasolle, tekoäly antaa huolimattomalle turpiin niin, että tukka lähtee.
Haaste ei ole tässä tapauksessa yksiselitteisesti hyvä juttu. Peli kyllä palkitsee kärsivällisen harjoittelun, mutta kynnys on viritetty todella korkealle. Lisäksi tekoäly on tuskallisen aggressiivista sorttia, ja yksikin moka voi johtaa koko autoletkan rynnimiseen tylysti kiinni peltiin. Tästä tietenkin seuraa saman tien jonon hännille jääminen.
Isoin harmi on se, että pelin kiinnostavimmat jutut jäävät hankalan vaikeustason taakse. Kovemmilla vaikeustasoilla renkaiden kulumisesta ja polttoaineesta on pidettävä huolta, minkä vuoksi varikkostrategialla on iso merkitys. Helpoimmilla tasoilla varikkopysähdyksiä ei tarvita lainkaan. Jos Circuit Superstarsin kaikkia ominaisuuksia haluaa siis päästä hyödyntämään, on vain puurrettava menemään hammasta kiristäen.
Toisaalta peli kyllä tarjoaa mukavat puitteet harjoittelulle. Ajomalli on opetteluvaiheen jälkeen todella hauskaa kurvailtavaa ja peli myös näyttää ja kuulostaa hyvältä. Pikkuautomainen estetiikka on toteutettu todella vetoavasti, ja ajopelit muistuttavat erehdyttävästi lapsuuden oikeita pikkuautoja. Parhaina hetkinään Circuit Superstarsia on todella kiva ajaa. Olisin kuitenkin kaivannut mukaan esikuvista tuttuja boosteja tai muita erikoiskykyjä menoa piristämään, sillä pitkän päälle pelkkä kaasuttelu ei jaksa kiinnostaa. Lyhyinä sessioina peli kyllä toimii ihan kivasti.
Yksinpelin ohella tarjolla on myös moninpeli verkon yli tai samalla koneella, sekä viikoittaisia aikahaasteita. Listojen kärjen perusteella en ole viikon ajamisen jälkeen kehittynyt kovinkaan kummoiseksi kuskiksi. Samalla koneella pelattuna voin kyllä ennustaa Circuit Superstarsille pitkää ikää. Jos tekoälykuskit nappaa pois ja radalla on tilaa, samalta sohvalta käsin peli mahdollistaa todella kiihkeät ja hauskat grand prix -sessiot.
Circuit Superstars on kiva pikkupeli, joka haastaa lähestulkoon onnistuneesti 1990-lukulaiset esikuvansa. Tiukka vaikeustaso ja epäreilulta tuntuvat tekoälykuskit ovat selkein harmi, kuin myös ennen pitkää iskevä vaihtelun puute. Jos kuitenkin kisahenkisiä kavereita on mukana kolme kappaletta, peliä on huomattavasti helpompi suositella. Yksinpelinä hupi vaihtuu liian äkkiä turhautumiseen.