Minulla on herännyt suuri huoli siitä, mitä uhkakuvia sisältyy pelialalle tulevaisuudessa. Suuri huoleni heräsi, kun kävin vähän aikaa sitten kirjeenvaihtoa erään alkon myyntiedustajan kanssa. Kaikki alkoi siitä, kun kyselin tuleeko 007 Spectre Vodkaa Suomen markkinoille. Tässä vastaus minkä sain.

"Alkoholilain ja Valviran ohjeistuksien mukaan hyvän tavan vastaisena on pidettävä mainontaa, jossa esimerkiksi väkivaltaa käytetään tehokeinona. Alkoholipullon etiketti muodostaa markkinointipinnan ja Alko ei voi hyväksyä myytäväksi tuotteeksi valikoimaansa sellaista tuotetta, jonka etiketissä on ase. Sellaisia tuotteita, joiden etiketissä on ase tai muita viittauksia väkivaltaan, ei ole aiemminkaan otettu Alkon valikoimaan."

En ole saanut yhtä tekopyhää vastausta aikoihin. Huomatkaa siis, että Alko tulkitsi itse Valviran kirjoittamaa ohjesääntöä. Mitään asianmukaista mielipidettä ei kysytty Valviralta. Mielestäni on todella kaukaa haettua, että tyyliteltu numero seitsemän rinnastetaan väkivaltaan. Vaikka itse harrastan reserviläisammuntaa kilpaurheiluna, niin ei minusta alkoholistia tai massamurhaajaa tullut. Edustan ja ihannoin siis alkon, avi:n ja valviran mukaan väkivaltaa, kun Bond elokuvasarja on lähellä sydäntäni. Onneksi meitä täysi-ikäisiä aikuisia suojellaan pahalta ja turmiolliselta maailmalta. Tätä olenkin juuri kaivannut, että joku huolehtii minusta niin paljon että väkisin peittää silmäni ja korvani. Olenkin niin täysin avuton ja holhottava kuluttaja, että tällä päätöksellä minunkin radikalisoitumisen ehkäistiin näköjään. Kiitos alko, että et anna pelkästään valviran hoitaa yhteiskunnan holhousta. Tarvitsemme lisää moraalisia tuomioistuimia tulevaisuudessa! Viva la sensuuri!

Kysymys kuuluu, koska avi/valvira kääntää katseensa pelien kansiin ja sisältöön. Olen siitä varma, että hyysäys ei lopu tähän.

Moro GR crew. Miten menee? On aika taas pitkästä aikaa aktivoitua foorumilla. Viime vuodet on mennyt suurimmaksi osaksi retropelien parissa. Retropelejä pelatessa opin arvostamaan enemmän yksinkertaista pelisuunnittelua, aikana jolloin pelit tehtiin puhtaasti peleiksi.

Koin tuossa joku aika sitten pienen peli burnoutin. Peli burnout sai minut erään hassun sattuman kautta palaamaan juurilleni. Löysin NES konsolin ja tästä heräsi kiinnostukseni retropeleihin. Retropelejä haaliessa ja rahaa polttaessa heräsi myös uudelleen kaipuu nykyaikaisiin tarinavetoisiin peleihin.

Sitten tapahtui MGS V. MGS V julkaisu sai tämän miehen vedettyä ylös homeisten NES, SFC, SATURN lootien keskeltä takaisin nykyaikaan. Oli aika leikata naavapartakin jo. Nyt on tullut taas ihmeteltyä kuinka huikeita uusia pelijulkistuksia on tullut lähiaikoina. Suureksi hämmästyksekseni Fallout 4 julkaistiinkiin juuri. F4 on juuri sitä mitä olenkin kaipaillut homehtuessani retropelejen parissa.

Postauksen pointtini oli se, että kun peliburnout iskee niin sinulla on tuhannen taalan paikka palata ajassa taaksepäin. Paluu alkulähteille voi olla sinullekkin juuri se sopiva piristysruiske harmaiden julkaisujen aikaan. F4 haen kaupasta lähipäivinä, nyt menen pelaamaan hieman Radiant Silvergunia arcadetikulla. Huomasin myös retrovuosina, että arcadetikku on ainut oikea tapa pelata mätkintöjä ja shmuppeja. Kuten eräs räplaulaja sanoi "sakset on paras tapa leikata pizzasta slaissi"

Muokattu 2015-11-10 19:43:
PS: Blogikirjoitukseni jäi hieman tyngäksi alkuperäisestä. Kirjoitin edellistä noin tunnin, kunnes vahingossa dellasin sen D'Oh. Tässä blogissani kirjoitin muististani tuhoutuneen blogini pääpointit

Tossa siivosin konetta, niin katoppa kummaa mitä foldereista löytyi. Löysin lukion päättötyön päiväkirjan ja kuvat projektista vaihe vaiheelta.

Minulla oli joskus lapsena haaveena valmistaa ihka aito rautapaita, kun näin sellaisen museon seinällä. Kerroin tästä ideasta ala-asteella muille tovereille ja ideahan lytättiin täysin seinään. En kuulemma tulisi ikimaailmassa valmistamaan rengaspanssaria, koska erään luokkalaisen isoveljen projektikin oli tyssännyt 2,5kk jälkeen kuin seinään.

Vuodet vierivät ja valmistuminen lukiosta häämötti edessä. Olin jo ihan täysin valmistautunut tekemään päättötyöksi uuden sisustan ensiautooni. Ei minua edes varsinaisesti kiinnostanut koko sisustus homma, mutta ajattelin tehdä sen kun pakko jotain on tehdä. Sitten kävin eräs vkl kattomassa erästä metallibändiä livenä ja laulajallahan oli rautapaita päällä. En tajunnut heti, mutta myöhemmin kelasin että "entä jos ?".

Tuumasta toimeen ja deadline häämötti jo päättötyön aiheiden suhteen. Nyt se oli pakko valita, sillä muuten valmistuminen jäisi pelkäksi haaveeksi. Tuumasta toimeen, löysin netin syövereistä jonkun vanhan keskiaikaisen kaavan, jonka mukaan teen homman.

Hommaan kävin hakemassa varusteet K-Raudasta, sivuleikkurit, pihdit, 5 kg rautalankaa, rautaputki. Kaikki panssarin renkaat valmistin itse, kierittämällä sitä putken ympärille. Näin rautalangasta syntyi jousi, jonka leikkasin aina keskeltä kahtia. Näin syntyi renkaat. Tota kiirellisellä tahdilla väsäsin tämän

3,5kk, 3000rengasta, jännetupintulehduksia, rakkoja käsissä ja rankkaa motivaatiota. Näistä syntyy rengaspaita.

Panssari oli upea. Se kattoi koot S-L, eli juuri minun kokoani. Työ istuu itseasiassa lähes kenen tahansa päälle, sillä panssari mukailee käyttäjän mittoja. Panssarille kertyi huimat 4,5 kg painoa. Täydellistä käsityötä.

Mitä minulle jäi käteen ? Minulle jäi aivan upeat muistot tästä projektista, sillä en ole elämässäni tehnyt yhtään näin isoa projektia. Työn teko oli todella kurinalaista ja rankkaa touhua, mutta palkitsevaa. Työssä kaikista hienointa on se, että siinä näkyy minun käden jälki. Työhön kyllästyy todella nopeasti, jos ei ole motivaatiota tehdä sitä. Kun työn aloittaa, ei kannata ajatella milloin se valmistuu. Panssarin valmistuminen kestää todella kauan, joten työhön pitää olla todella motivoitunut että sen jaksaa valmistaa alusta loppuun.

Paitahan on ollut aina valmistumisesta lähtien koristeena täällä kämpällä. Nyt keksin, että luovutan sen vastapäätä sijaitsevaan olutraflaan. Siellä on muutenkin keskiaikainen miljöö, niin tämä sopii kuin naulattu sinne sisutukseksi.

Laitoin tohon kuvan tästä rautapaidasta keskeneräisenä. Valmiinahan tämä näyttää 99% paremmalle. :]

On tarttunut vissiin tuolta lenkkipoluilta tämmöinen mukava pikkulämpö ja raivostuttava nuha. Harmitti todella kovasti nyt sairastua kun olin jo suunnitellut lähteväni pieneen reissuun loppuviikosta. Suunnitelmat meni kertaheitolla uusiksi.

Päätin nyt, että kun kerta oon kipeä niin nyt rentoudun ja nautin relaamisesta. Onneksi tiistaina tipahti postiluukusta Alien Anthology -bluray boksi. Päätin ryhdistäytyä vielä sen verran, että ennenkuin heittäydyn vuoteen orjaksi niin haen ainakin jääkaapin täyteen mättöä. Tunnustanpa nyt tässä, etten ole koskaan aikaisemmin edes katsonut Alien II leffaa. Jatko-osaa jota jotkut väittävät alkuperäistä paremmaksi.

Sitten itse tärkein resepti. Battlefield III. Aika menee muutenkin kuin siivillä tämän parissa. Näitten parissa on ihan rento sairastella. Pikku rentoutuminen ennen tulevaa tenttiputkea on varmasti ihan paikallaan. On ihan mukava joskus nähdä ikävissä asioissa hyviä puolia, joten siksi päivän biisi Monty Python - Always look on the bright side of life
http://www.youtube.com/watch?v=WlBiLNN1NhQ

Tuli pari viikkoa sitten suunnattua nokka kohti Japanin Tokiota. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on yksi niistä asioista mikä on kerran elämässä nähtävä.

Pelaajan näkökulmasta tämä oli jotain aivan käsittämätöntä. Itselläni ei nyt alunperin ollut mitään suuria odotuksia paikallisilta peliputiikeilta mutta taisinpa olla hyvinkin väärässä. Käytiin Tokiossa Akihabara nimisessä kaupunginosassa, joka tunnettaan myös nimellä "electric city". Kaupunginosa jossa myydään pääasiassa pelejä ja elektroniikkaa. Astuin sisään ensimmäisen putiikkiin, niin suu loksahti auki. Hyllyt täynnä avaamattomia SNESEJÄ (15€ per kone), Segoja, Nintendoa 8,16,64 bittistä. Ei se tähän jäänyt. Hyllyt olivat yhtä täynnä käytettyjä ja uusia konsolien pelejä. Hinta esimerkkinä Super Metroid 20e muoveissa :)

Aikani kierreltyä kyllä muutama pelikin tarttui matkaan. Nappasin Ninja Gaiden II - Premium editionin, sekä avaamattoman Castlevania - Symphony of the nightin.

Japanilaiseen kulttuuriin videopelit ovat tosiaan tulleet jäädäkseen. Esimerkiksi SEGA:n pelihallissa pelasi niin vanhuksia, kuin lapsiakin. Tapana on että suurperheet menevät yhdessä pelihalleihin viettämään aikaa :)