The Ascent

Cyberpunk-teema on ollut kovassa nousussa CD Project Redin roolipelijärkäleen aloitettua hypemyllynsä. Uusin teeman ympärille kasattu peli on ruotsalaisen indiepulju Neon Giantin The Ascent. Pelin näyttävä traileri ja erilainen tyyli saivat ainakin minut innostumaan.

Neonhohkaisessa dystooppisessa yhteiskunnassa pelaaja on megakorporaatio The Ascent Groupin omistama työntekijä. Rutiininomaiset huoltotyöt väistyvät selviytymisen tieltä, kun korporaatio yllättäen romahtaa syösten koko yhteiskunnan kaaokseen. Mitä oikein tapahtui ja kuka on kaiken takana? Näihin kysymyksiin vastauksia etsiessä pelaaja taistelee tiensä lukuisten vihamielisten yritysten vallantavoittelun ja veristen aluesotien läpi.

The Ascentin mielenkiintoisesta menosta hohkaavat lukuisten klassikkopelien vaikutteet. Isometrisesta kuvakulmasta nähty peli muistuttaa Syndicatesta (Bullfrog Productions, 1993) ja Crusader: No Remorsesta (Origin System, 1995), jotka sattuvat olemaan omia suosikkeja nuoruudestani. Suoran kopioinnin sijaan The Ascent sekoittaa tyylilajeja, toimintaa ja tarinankerrontaa vahvasti omaperäiseksi kokemukseksi, joka hurmaa pelaajan kiehtovalla sisällöllään.

Pelaaja saa tehtäviä suoritettavaksi keskustelemalla yhteiskunnan kanssaeläjien kanssa. Vaikka keskustelut ovat varsin yksisuuntaisia ilman pelaajan mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, hyvin kirjoitettu tarina pohjustaa pelin mielenkiintoista maailmaa ja sen värikkäitä asukkeja. Pelaaja saa kokea The Ascentissa välivideoin ja tekstilaatikoin hoidettujen keskusteluosioiden lisäksi hack'n slash -tyylistä seikkailua ja kahden tatin räiskintäpelien toimintaa. Monen tyylilajin onnistunut yhdistelmä on selkeästi kallellaan toiminnalliseen puoleen, vaikka potentiaalia olisi ollut mahtipontisempaankin kokonaisuuteen. Tässä vastaan ovat taitaneet tulla pienen indietiimin taloudelliset ja ajalliset rajoitteet.

Lähes poikkeuksetta, tehtävässä kuin tehtävässä vastaan tulee vihollisia, jotka oikein kerjäävät tulla ammutuiksi. Vihollisaaltoja paukutellaan aseilla, joista ammukset eivät lopu ja jolloin tavoitteena on tasapainoilla ampumisen, ampumatta tulemisen sekä latailun välillä henkensä pitimiksi.

Suoritetuista tehtävistä saaduista palkinnoista ja alueilta löytyneestä tavarasta, pelaaja voi parannella arsenaaliaan ja kehitellä kyberosia kehoonsa. Hahmon ominaisuuksia, kuten muun muassa ammunnan tarkkuutta, hahmon kestävyyttä ja liikkumisnopeutta voi kehittää saatujen kokemuspisteiden myötä. Löydettyjen ja ostettujen suojien sekä vaatteiden käyttö nostaa myös näitä pisteitä. Tämän lisäksi pelissä on haalittavaksi ja kehiteltäväksi lukuisia aseita ja kybervoimia, jotka auttavat pelaajaa siivoamaan kaaoksen partaalla olevaa yhteiskuntaa. Pelin kehitysjärjestelmät eivät ole mahdottoman epäselviä, mutta selvästikin pienellä lisäpohdinnalla niistä olisi voinut saada suoraviivaisemmat ja jouhevammat käyttää.

Edetessäni The Ascentissa havahdun harva se hetki ihastelemaan sitä, kuinka mielettömän upealta peli voi näyttää. Ollakseen "vain" pienen porukan indiepeli, The Ascent oikeasti näyttää ja tuntuu pesunkestävältä nykykonsolin AAA-peliltä. Pelin maailmaan ja sen lukuisiin yksityiskohtiin on panostettu todella huolella saaden kokonaisuuden tuntumaan orgaaniselta ja eläväiseltä scifi-yhteiskunnalta, johon uppoutua kuin kauniiseen uneen.

Kerroksittain rakennetut alueet luovat hienoa syvyysvaikutelmaa, kadut ja seinät ovat erityisen pullollaan kaiken maailman rojua, monipuolisia hahmoja on ihan tungokseksi asti ja yleinen graafinen suunnittelu oikein huokuu uskottavaa tulevaisuuden näkymää. Taisteluissa viattomat ohikulkijat pakenevat paniikissa paikalta ja ympäristö hajoaa luodeista, mikä näkyy esimerkiksi räjähtävinä autoina, palasiksi menevinä betonipalkkeina ja murtuneina lattialaattoina. Valoefekteinä neonkyltit loistavat vahvasti luoden varjoja, koneiden aiheuttamat kipinät suihkuavat kirkkaina ja räjähdykset luovat tyylikkäitä tulenleimauksia, joiden kuumuuden voi lähes tuntea. 4K-tarkkuus paljastaa upeasti pelin huikean yksityiskohtien määrän, joka kulminoituu juuri valoisiin partikkeliefekteihin. Jos nyt jostain haluaisi valittaa, tuntuu hahmon animointi olevan lievästi liian yksinkertaista verrattuna muuhun graafiseen antiin. Peli kuitenkin rullaa upeasti Xbox Series X:llä lataustaukojen saattaessa venähtää ajoittain hieman liian pitkiksi.

Pelin äänipuoleen on panostettu myös kiitettävästi. Aseiden pauke on uskottavan korostettua ja varsinkin automaattitykeillä röpötys tuntuu erityisen palkitsevalta. Maailman äänet ovat monipuoliset ja istuvat hyvin nähtyyn kuvaan tehostaen futuristisen yhteiskunnan eloisuutta. Ääninäyttely on luontevaa ja muokatut äänet sekä erilaiset keksityt oliokielet antavat hyvää lisämakua ja auttavat uppoutumaan pelin tunnelmaan. Kokonaisuuden kruunaa tunnelmallinen elektromusiikki, joka vakuuttaa kirkkailla syntikkasoinnuilla ja vahvoilla bassokuvioilla.

The Ascent on todellinen helmi peliksi. Indietulokas ei pelkästään näytä aivan uskomattoman hienolta, mutta on myös tarinallisesti ja maailmaltaan kiehtova sekä persoonallisella toiminnallaan koukuttava. Pelaajan kaveriksi voi hypätä mukaan menoon myös toinen pelaaja joko netin välityksellä tai samalla sohvalla, mikä tekee menosta entistä mielekkäämpää. Pelin upeaa graafista ilmettä voi tosin pitää lievänä "harmituksena", sillä siitä huokuu potentiaalia enempään kuin mitä The Ascent tällä hetkellä pelillisesti tarjoaa. Hahmon animointi voisi myös olla rennompaa ja kehitysjärjestelmävalikot selkeämpiä. Näistä pienistä nillityksistä ei The Ascent kuitenkaan ole moksiskaan ampuessaan tiensä vuoden pelitapausten listalle. Tätä peliä ei kannata sivuuttaa.