Star Wars: Squadrons

Olisipa Star Warsin nykytilasta mitä mieltä tahansa, on aiheeseen liittyvän pelin julkaisu aina iso juttu. Lisenssiä hallitseva Electronic Arts on yllättäen jättänyt valomiekat ja Voiman pois uutukaisestaan, jonka keskiössä ovat laivueiden pilotit niin hyvisten kuin pahistenkin puolelta. Kiehtovan tavanomaista aspektia kaukana galaksissa tutkaileva Squadrons on täysverinen simulaattori, joita ei ole Star Wars nimen alla nähty pitkään aikaan.

Alderaanin kajauttaminen palasiksi jätti jälkensä niin kapinallisiin kuin Imperiumiin. Planeetan tuhoa paenneet siviilit tulivat keisarin joukkojen jahtaamiksi, joka tosin aiheutti pientä eripuraa valtaapitävien joukoissa. Nyt vuosia kestänyt taistelu on kärjistymässä huippuunsa kahden laivueen välillä, jolla on seurauksia laajemmallekin.

Vaikka Star Wars: Squadronsin taistelut äityvät aika eeppisiin mittoihin, on pelin tarinalla miellyttävän tukevasti jalat maassa. Juoni tarjoilee katsauksen tavallisten rivipilottien jokapäiväiseen elämään. Nämä sodan kovettamat pilotit muistelevat menneitä ja jakavat mielipiteitään nykymenosta omien kokemustensa valossa. Hahmojen persoonalliset tarinat lämmittävät mukavasti muuten varsin teknisen kylmäksi jäävää simulaattoria.

Pilotin silmistä kuvattu pesunkestävä simulaattori ei tarjoa näkymiä aluksen takaa tai erillistä puskuriperspektiiviä, vaan taistelut käydään juuri niin tunnelmallisen rajoittuneesti aluksen sisältä kuin ne pitäisikin. Näkymä jää osittain suppeaksi aluksen niin sanotun kojelaudan ja ohjainten syödessä osan ruudusta. Asetuksista saa jopa säädettyä ylimääräiset visuaaliset avustukset pois, jolloin sotimiseen tarvittava informaatio on täysin aluksen mittariston varassa. Tunnelma on siis mukavasti kohdillaan.

Uskottavan simulaattorimaista lähestymistä puoltavat myös pelin monipuoliset ohjainsäädökset. Ohjaimen napeista on revitty kaikki mahdollinen irti, jotta lentäminen olisi mahdollisimman tarkkaa ja realistista. Vasemmalla tatilla hallitaan kiihdytystä ja jarrutusta sekä mahdollistetaan pyöriminen. Oikea tatti taas toimii neljään suuntaan liikkumisena. Alukset tottelevat hyvin annettuja käskyjä, tosin niiden yleinen hitaus ja jäykkyys vaativat hiukan tottumista. Myös aluksen kokonaan paikalle pysäyttäminen oli hieman yllättävä ominaisuus. Joka tapauksessa lentämisessä on vahvasti Voima läsnä. Tunnelmä nousee kattoon ohjuksia räjähtelevän Star Destroyerin kannella väistellessä. Henkilökohtaisiksi suosikkialuksiksi nousivat nopeutensa ja äkäisten arsenaaliensa takia kapinallisten A-siipi ja Imperiumin TIE-hävittäjä.

Tyypillisten peruslasereiden ja erikoisaseiden tykityksen lisäksi, pelaaja voi esimerkiksi häiritä lukittuneita ohjuksia, korjailla alustaan ja pyytää apua huollon tai lisävarustelun nimissä. Avaruussotimisessa pääsee kuitenkin pintaa syvemmälle, kun pilotti voi esimerkiksi siirtää aluksensa virtaa yleissyötöstä enemmän aseisiin saaden aikaan hetkellisesti tehokkaammat tykit tai ehostaa moottoreita nopeamman vauhdin saavuttamiseksi. Näin alun perin tiettyyn tavoitteeseen varustetun aluksen saa muokattua lennosta hetkellisesti täysin erilaiseen toimintaan. Muutenkin tutkaa voi ruuvata näyttämään vain tiettyjä asioita ja aluksen koneiston saa skannailemaan kohteita ja niin edelleen.

Yllättävän monipuolisesta toiminnallisuudesta huolimatta alusten hallinnan omaksuu nopeasti. Selkeän opastusosion jälkeen perusasiat sujuvat helposti ja taistelun edetessä loogisesti asetetut nappikomennot aktivoituvat kuin kuudentena aistina. Tämä onkin tarpeellista, sillä pelin yksinpelikampanja ei anna pelaajan turhia rentoilla kauniissa avaruusmaisemissa.

Pelin tehtävät vaihtelevat ilahduttavan useasti hyökkäyksistä suojeluun ja saattotehtävistä tiedusteluun, vihollisalusten syöksyessä kimppuun harva se hetki. Tehtävien kohteet muuttuvat pienimmistä hävittäjistä megalomaanisiin avaruuskeskuksiin ja taisteluiden sijoittuessa näyttävistä tähtisumuista avaruusalusten hautausmaille ja planeettojen kiertoradoilta meteoriittiparviin, meno on monipuolista mutta myös kaikin puolin näyttävää.

Squadronsin taistelut ovatkin ilo silmälle. Alusten ohjaamot ovat täynnä yksityiskohtia ja tehostavat tunnelmaa vahvasti reagoimalla ulkoa tuleviin efekteihin sekä valoihin. Erimuotoisten ja -kokoisten alusten täyttäessä näköpiirin ja laserien suihkiessa meno on kuin Star Wars -elokuvista. Isot tasot saavat täytettä erilaisista leijuvista romuista ja valosaasteesta. Upeat taustat luovat tunnetta avaruuden karun kauniista loputtomuudesta.

Näyttävän lentelyn vastakohtana isoilla avaruusaluksilla tapahtuvan tehtävänannon ja hahmojen välisten keskustelujen parissa graafinen taso on vähintäänkin vaihteleva. Alueet on kyhäilty uskollisesti elokuvia ajatellen, mutta patsastelevilta hahmoilta saattaa puuttua varjoja, minkä vuoksi nämä näyttävät pahimmillaan kuin ilmassa leijuvilta ja päälleliimatuilta pahvijulisteilta. Muutenkin pelin ilmettä vaivaa pieni kliininen kylmyys, eikä maailma tunnu hengittävän kaikkine epätäydellisine rosoisuuksineen kuten pitäisi. Latausajat ovat kuitenkin kivan maltillisia Xbox One X:llä pelattuna.

Äänipuoli on myös kohdillaan pelin kuulostaessa ehdalta Star Wars -peliltä. Laserit suihkivat
sydäntälämmittävän tutusti ja alusten moottorit humisevat uskottavasti. Tosin olisin ehkä
odottanut TIE-hävittäjien ulisevan aavistuksen verran enemmän. Hahmojen ääninäyttely on
myös ensiluokkaista. Käydyissä keskusteluissa on tunnetta ja hahmojen mielentilat tulevat
vahvasti esille. Monipuolisessa hahmokirjossa on tekijöiden puolesta havaittavissa selkeää
väkisin yrittämisen makua ahtaa kaikki vähemmistöryhmät edustettavaksi. Meno tuntuu silti koherentilta ja joukkueen muista piloteista oppii välittämään tarinan aikana. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti sodan kovettama mystinen Imperiumin lentäjä Shen, jonka koston eteenpäin ajamassa taisteluinnossa ja velvollisuudessa Imperiumia kohtaan on vahvaa asennetta. Yllätykseksi pelin musiikit jäivät jotenkin lähes kokonaan huomioimatta, joten ne eivät tainneet olla sen enempää hyviä kuin huonojakaan.

Yksinpelikampanjan 14 kohtuullisen kapinallisten ja Imperiumin kesken tasan jaettavaa tehtävää taistelee läpi alta kymmenen tunnin. Tämä ei kuitenkaan ole vasta kuin osa Star Wars: Squadronsin tarjonnasta, sillä pelissä on mukana myös moninpeli. Netin yli avaruuden herruudesta pääsee taistelemaan kahdessa erillisessä taistelumuodossa. Dogfight-tehtävät asettavat kaksi viisihenkistä laivuetta vastakkain Team Deathmatch -taisteluun. Tasot vaihtelevat yksinpelikampanjassa nähtyjen näyttävien alueiden välillä ja onnistuvat saamaan aikaiseksi varsin kiihkeitä taisteluita, vaikka lähinnä päädyin banthan rehuksi taistelu toisensa jälkeen. Fleet Battles -osiossa hävittäjälaivueitten lisänä molemmin puolin on emoalus ja kaksi keskikokoista saattoalusta mukana taistelussa. Tässä taistelussa pelaajien pitää saada tuhottua vihollisten johtotähti pelkän hävittäjälaivueen kukistamisen sijaan. Seuraamalla oman yksikkönsä tilannetta, pelaajan pitää vaihdella asemiaan hyökkäyksestä puolustukseen sodan etenemisen mukaisesti. Tämä enemmän strategiaa vaativa pelimuoto luo vahvaa yhteishenkeä tiimin sisälle, eikä yksittäisille sankareille ei ole jalansijaa.

Pelaamalla moninpeliä, Squadrons palkitsee pilotteja Imperiumin krediiteillä, joita voi hyödyntää alusten toimintojen modaamiseen. Vastaavanlaiset tykkien, suojien ja moottoreiden säätömahdollisuudet ovat yksinpeliosiossa vapaasti käytettävissä omien mieltymysten mukaisesti. Moninpelipuolella kuitenkin on ymmärrettävää, että kyseiset päivitykset joudutaan tekemään kartutetun kokemuksen myötä.

Star Wars: Squadrons on piristävää vaihtelua teeman pelien parissa ja kokonaisuutena erittäin tunnelmallinen simulaattori. Paljon näyttävää toimintaa tarjoava taistelupeli avaruuden herruudesta sisältää uskottavan ja mielenkiintoisen tarinan mutta ennen kaikkea monipuolisen ja laadukkaan hävittäjäsimulaation, joka lämmittää sydäntä yksityiskohdillaan. Pientä grafiikkaheittelyä ja helposti unohdettavaa musiikkia lukuunottamatta, Squadronsista on iloa muillekin kuin aiheen faneille.