Bleeding Edge

Yksinoikeuspelien osalta Xbox Onen elämä on ollut aika hiljaista. E3-messuilla kesällä 2018 Microsoft julkisti hankkineensa itselleen Ninja Theoryn, jonka ensimmäinen peli Xbox Game Studiona on värikäs Bleeding Edge.

Kyseessä on 4v4-kokoonpanoa painottava verkkopeli, jossa joukkueet ottavat mittaa toisistaan kahdessa erilaisessa pelimuodossa: Objective Control ja Power Collection. Objective Control on perinteinen lipunryöstö eli Capture the Flag, jossa otetaan haltuun maastossa olevia kohteita. Power Collectionissa pelaajat keräävät voimakennoja, joista sitten hankkiudutaan eroon ennalta määrätyissä paikoissa heti, kun nämä paikat aukeavat. Kuoleman korjatessa kaikki voimakennot putoavat maahan, eikä voimakennoja voi laskea käsistään, jos joutuu tulituksen kohteeksi.

Joukkueena pelaaminen on tärkeää samoin kuin se, että joukkueen koostumus on monipuolinen. Yksin ei pitkälle pötkitä. Valittavana ovat hahmoluokat Tank, Support ja Fighter, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Tankit kannattaa asettaa etulinjaan, sillä he pystyvät ottamaan hyvin vahinkoa vastaan. Supportin kannattaa pysyä taaempana ja tukea muita pelaajia lisäterveydellä ja suojakilvillä. Joukkuepelaamisen painotus muodostuu ongelmaksi otteluiden lopussa, jolloin jäljellä on enää muutama pelaaja omassa joukossa. Näin siksi, koska se muiden pelaajien tuki puuttuu.

Bleeding Edgessä on koko ajan läsnä omanlaisensa energia ja tempo, joka luodaan kenttien rakenteen avulla. Jokaisessa kentässä on omia hyppyalustojaan, joilla singahdetaan korkeuksiin. Ristiohjainta oikealle painamalla kytketään alle leijuntalauta alas tulemista hidastamaan. Ympäristö tarjoaa omat uhkansa, joita pitää varoa, mutta joita voi käyttää myös hyväkseen. Kaikki kentät on tehty hyvin, mutta niitä on tällä hetkellä ainoastaan viisi kappaletta. Toisin sanoen pelaaminen alkaa toistaa itseään varsin nopeasti. Noin tunnissa kaikki kentät tuntuvat nähdyiltä.

Varsinainen taisteleminen toimii hyvin, ja menoon tutustutetaan viiden minuutin opastusosion avulla. Jokaisella hahmolla on oma perushyökkäys, joka on osalla lyömäaseisku, ja toisilla taas kauemmas ammuksia sylkevä. Hyökkäyksiä voi ketjuttaa toisiinsa perinteisen tappelupelin malliin. Jokaisella hahmolla on kolme erikoiskykyä, joiden liiallista käyttöä estää oma niin sanottu cooldown-aika. Tehokkaimmat iskut ovat "supereita", joita on käytettävä harkiten. Jokaisella pelaajalla on kaksi erilaista superia, mutta vain yksi voi olla aktiivisena kerrallaan.

Oman hahmon tuunailu ulottuu superin valintaa syvemmälle. Jokaisella taistelijalla on valikoima lisävarusteita päälle pantavaksi, joista kolme voi olla käytössä yhtä aikaa. Nämä niin sanotut passiiviset kyvyt vaikuttavat olevan hyvin tasapainossa keskenään, ja ne auttavat omaa taistelijaa erikoistumaan paremmin tietynlaiseen pelityyliin tekemättä tästä kuitenkaan liian tehokasta. Dojolla pääsee harjoittelemaan kaikessa rauhassa luotua kokonaisuutta ennen taistoihin sukeltamista, ja Dojon käyttö on erittäin suositeltavaa.

Sarjakuvamaisella grafiikalla siunattu Bleeding Edge julkaistiin 11 taistelijan valikoimalla, ja lisää on tulossa. Kuten jo tuli mainituksi, hahmot jakautuvat luokkiin Tank, Support ja Fighter. Ninja Theory on tehnyt paljon työtä sen eteen, että jokainen taistelija tuntuisi omalta yksilöltään. Joukosta erottuivat muun muassa maatuvan ruumiin ympärille kietoutunut käärme Kulev, ja osaksi moottoripyörää augmentoitu Buttercup. Valikoima on persoonallinen ja monipuolinen, mutta tällä hetkellä hahmoja saisi olla enemmänkin.

Harmillisesti seuranhakutoimintoa ei ole. Toisin sanoen mahdollisuutta valita, millaisiin otteluihin haluaa suunnata. Pelimuotoja ei ole kuin kaksi, mutta jo nyt suurin osa peliajasta kului pakotetusti Power Collectionin parissa. Ongelma saattaa pahentua tulevaisuudessa, kun Bleeding Edgeen lisätään uusia pelimuotoja. Niin ikään rankattua seuranhakua ei ole, joten kokeneet veteraanit päätyvät samoihin peleihin keltanokkien kanssa.

Bleeding Edgellä on kaikki mahdollisuudet kohota ajan kuluessa muiden kovien pelien kastiin. Toistaiseksi tarjolla on kuitenkin hieman liian vähän jokaisella osa-alueella. Pelimuotoja ei ole kuin kaksi, pelattavia karttoja viisi, valittavia hahmoja 11 ja seuranhakumahdollisuus puuttuu. Toisaalta ydin on kunnossa, ja matseissa on koko ajan mukana omanlaisensa tempo ja energia. Jo tässä vaiheessa kokeilemista voi suositella lämpimästi varsinkin Xbox Game Passin tilaajille.