Suomi
Gamereactor
arviot
Batman: Arkham Origins

Batman: Arkham Origins

Batman on edelleen voimissaan, vaikka uudistusten puute ja hitaasti alkava tarina kalvavatkin.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Rocksteadyn kehittämä Batman: Arkham Asylum räjäytti pankin 2009, ja myöhemmin seurannut Batman: Arkham City jalosti hyvän pohjatyön avoimeen maailmaan. Kuitenkin jostain syystä kolmannen osan kehitysvastuu siirrettiin täysin tuntemattomalle studiolle Warner Brosin sisällä. Uusi tiimi ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, vaan muovailee jo olemassa olevaa kaavaa kertoen samalla prologin Batmanin tarinalle. Arkham Origins ei ehkä tipauta leukoja lattiaan edeltäjänsä tavoin, mutta se on silti täysiverinen osa arvostettuun sarjaan.

Tarina sijoittuu aikaan viisi vuotta ennen Arkham Asylumin tapahtumia. Lähtökohdat eivät siis ole kovin omaperäiset tänä esiosien luvattuna aikana. Onneksi tarinalliset viittaukset tuleviin - pelaajan jo tietämiin - tapahtumiin ovat hienovaraisia istuen hyvin muuhun kerrontaan. Aloitus on silti hyvin lattea komeista välivideoista huolimatta.

Batman: Arkham Origins
Pelissä seurataan Batmanin uran alkua, jolloin hyvisstatus ei ollut vielä kaikille selvillä.

Gotham Cityssä on jouluaatto. Rikollispomo Black Mask laittaa ranttaliksi ja palkkaa kahdeksan superrikollista jahtaamaan huhuttua Lepakkomiestä. Samalla pelaajalle luodaan vaikutelma tarinasta, jossa on vain määrä piestä kahdeksan eri pahista peräkkäin ja kohdata sen jälkeen pääpahis Black Mask. Muutaman pelitunnin jälkeen juoni alkaa kuitenkin mutkistua ja kiemurrella. Mielenkiintoisinta antia on seurata muutamien henkilöhahmojen kehittymistä. Tarinan edetessä pääpahis analysoi pistävästi Batmaniä, joka taas syväluotaa rikollispomoa samalla mitalla. Peli vilisee sarjakuvista tuttuja hahmoja Vicki Valesta Pingviiniin, mutta leijonanosa keskusteluista pyörii protagonistin ja antagonistin ympärillä. Ja sitä dialogia todellakin riittää. En ihan heti muista kuunnelleeni näin paljon keskusteluja toimintapelissä. Onneksi käsikirjoittajat ovat tehneet työnsä hyvin eikä joukossa ole ylimääräistä leukain lousketta.

Tämä on mainos:

Tarina itsessään on siis hyvä, muttei taivu ongelmattomasti pelilliseen muotoon. Suurin ongelma on pelaajan ylenmääräinen juoksuttaminen pitkin suurta kaupunkia. Toki se antaa mahdollisuuden tutkia matkalla vastaan tulevia sivutehtäviä, mutta päätehtäviin keskittyessä juoksentelu ärsyttää. Ajan kuluessa tarjotaan mahdollisuus pikamatkustukseen, mutta se avautuu vähän turhan hitaasti.

Pelillisesti Arkham Origins on lähes identtinen edeltäjiinsä verrattuna. Avoimen maailman tutkiminen vuorottelee sisätilojen kanssa, ja tarinaa kuljetetaan välivideoiden lisäksi radiokeskustelujen avulla. Hieman keinotekoisesti pelaajalle avautuu mahdollisuus erilaisiin sivutehtäviin vasta kerronnan edettyä tiettyyn vaiheeseen. Ratkaisu ei ole millään lailla hienovarainen, mutta toisaalta se ehkäisee informaatioähkyn. Sivutehtävät on jaettu yhdeksälle eri hahmolle, joiden joukossa on niin Hullua hatuntekijää kuin Arvuuttajaakin (pelissä nimellä Enigma).

Batman: Arkham OriginsBatman: Arkham Origins
Lähitaistelu muistuttaa aiempia Arkham-pelejä. Mätkinnän määrässä voisi kuitenkin säästellä.

Aloitettaessa Batmanin härpäkearsenaali on varsin mittava, ja tästä konstit vain monipuolistuvat ajan kuluessa. Pelaajaa kiusataan saavuttamattomilla alueilla, joihin pääsee myöhemmin. Ensin on vain löydettävä asiaankuuluva tavara, kuten liimakranaatti tai tehostettu iskuhaka. Miellyttävä lisä on mahdollisuus pelata peli uudestaan jo kerätyillä leluilla aloittaen. Vermeiden käyttäminen on hauskaa, sillä erilaiset hakkerointitehtävät ja rikospaikkatutkinnat luovat pelaamiseen aivan toisenlaista tempoa verrattuna sykettä nostattaviin taisteluihin ja hiiviskelyihin.

Tämä on mainos:

Lähitaistelua on erittäin runsaasti - omasta mielestäni jopa liikaa. Loppua kohti näiden osioiden suorittaminen nopeutuu, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että pelissä on pakko oppia tappelemaan pelin haluamalla tavalla. Järjestelmä toimii hienosti, muttei anna juuri mitään valinnanvapautta. Vaihtoehtona on vain hiiviskely, tai oikeammin erilaisten väijytysten tekeminen. Harmittavasti pelimekaniikka ei vieläkään taivu kovin kummoisesti täysipainoiseen varjoissa väijymiseen. Näin ollen sulavaa saalistajakokemusta Splinter Cellin malliin on turha odottaa. Yleensä Batman poistaa nopeasti pelistä yhden tai kaksi suurinta uhkaa ja pieksää sitten loput tanssien vastustajien keskellä. Näyttäväähän tämä kaikki on, mutta erittäin tiukasti muottiin pakotettua.

Batman: Arkham OriginsBatman: Arkham Origins
Yön ritari voi liikkua Gotham Cityssä verrattain vapaasti.

Viimeistelyssä on pientä haparointia, koska eteen tuli kourallinen bugeja, jotka korjaantuivat vain edelliseen tallennuspisteeseen palaamalla. Lisäksi pomotaisteluiden taso vaihtelee. Taistelut ovat monivaiheisia ja usein varsin eeppisiä, mutta joskus liiallinen vaiheittaisuus tuottaa tarpeetonta yritys ja erehdys -höyläämistä. Pääasiassa pomotaistot ovat nautittavia, mutta muutama mahalasku vaikuttaa silti peli-iloon. Jo oletusvaikeustaso tarjoaa tekemistä, eikä valittua vaikeustasoa pysty vaihtamaan kesken kaiken. On siis joko purtava hammasta tai aloitettava kokonaan alusta, mikäli tulee puolimatkassa katumapäälle.

Graafisesti Batman: Arkham Origins on linjassa aiempien pelien kanssa. Jälki on siis upeaa, mutta samalla ikääntyvän raudan rajoitukset huomaa selvästi. Välivideot ovat poikkeuksellisen tunteisiin vetoavia ja energisiä sisältäen runsaasti kamera-ajoja. Kuvakulma kirjaimellisesti lentää pitkin tannerta. Äänimaailma tukee uskottavasti ympäristöä, mutta lähes kaikki kaupungin asukkaat ovat väkivaltaisia pelaajaa kohtaan. Ehkäpä kunnon ihmiset viettävät joulunsa kotona. Avainroolien ääninäyttelijöitä on tässä osassa vaihdettu, mutta uudet näyttelijät kuulostavat esikuviltaan eivätkä häiritse pelikokemusta.

Batman: Arkham Origins
Hahmovalikoima on takuulla sarjakuvafanien mieleen.

Tarinan ohella paketista löytyy haastemoodi ja täysin uusi verkkomoninpeli, jossa pelimuotoja on tasan yksi ja ainoa. Invisible Predatorissa kaksi neljän hengen roistojoukkuetta mittelee toisiaan vastaan alueiden hallinnasta samalla toisiaan piesten. Välillä soppaa sekoittavat Batman ja Robin, ja toisaalta Jokeri ja Bane. Osapuolten epäsymmetrisyys tuo mieleen Left 4 Deadin ja Splinter Cellin moninpelikarkelot. Valitettavasti tasapainoa on liian aikaista arvioida, koska kirjoitushetkellä - ennen virallista julkaisua - moninpeli ei vielä ollut käynnissä.

Kokonaisuutena peli tuntuu turvalliselta Arkham-prologilta. Tarina alkaa hitaasti, mutta paranee selvästi loppua kohti. Lähitaistelua tuputetaan vähän turhan avokätisesti, eikä hiiviskely vieläkään toimi varteenotettavana vaihtoehtona, mutta toisaalta pelillistä vaihtelua on paljon, jos viitsii käyttää aikaansa sivutehtäviin. Vaikka mitään mullistavaa ei ole luvassa, Origins on silti mukava paketti niille, jotka kaipaavat lisää Yön ritarin seikkailuja.


Lisäys: Tunnelmia moninpelistä

Ainoa moninpelimuoto Invisible Predator on mielenkiintoinen, mutta en usko sen saavuttavan kovinkaan suurta suosiota. Suurimmat syyt tähän ovat ehdottomasti kankea ohjattavuus ja pelattavien kenttien lukumäärä (kokonaiset neljä kappaletta). Lisäksi peliareenoiden visuaalinen ilme on sellainen, että niihin sulautuvat niin vastustajat kuin omatkin pelaajat liian hyvin.

Ottelut eivät ala ennen kuin kaikki kahdeksan pelaajaa ovat paikalla. Linjoilla ei ole kovinkaan paljoa väkeä, joten kannattaa varautua pitkään odotteluun tai muodostaa pelirinki kavereiden kanssa. Matsin aluksi arvotaan kaksi sankaria: Batman ja Robin. Heidän tehtävänään on lähinnä yläilmoissa vaanien tehdä hallaa Banen ja Jokerin keskenään sotiville kolmen hengen tiimeille. Kentissä on kolme pistettä, jotka tulee valloittaa ja pitää hallussa. Siinä sivussa kannattaa päästellä vastustajista ilmoja pihalle perinteisellä kolmannen persoonan räiskinnällä. Menestyvä joukkue saa oikeuden kutsua joko Bane tai Jokeri mukaan peliin. Erikoiskonnan kukistaminen vaatii tiimityöskentelyä, joten satunnaisporukassa nimipahiksen ilmaantuminen merkitsee yleensä voittoa omalle joukkueelle. Batman ja Robin voivat voittaa matsin ottamalla riittävästi pelaajia pois pelistä pääsemättä itse hengestään siinä samalla.

Ajan kuluessa avautuu kaikenlaisia lisätarvikkeita ja vaatteita. Ottelut ovat kuitenkin varsin lyhyitä ja tulitaistelut kiivaita, jolloin hienojen lelujen käyttämisestä on harvoin merkittävää hyötyä. Tämän vuoksi perusräiske konepistoolein ja kranaatein on ylivoimaisesti käytetyin pelitapa.

Batman: Arkham Originsin moninpeli on mielenkiintoinen kokeilu, mutta ei kykene kilpailemaan millään tavalla suosituimpien kilpailijoidensa kanssa.

08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Dialogi, välivideot, hahmogalleria, tekemisen moninaisuus
-
Pelillisesti ei juuri uutta, ei vieläkään kunnon hiiviskelyä, turhan paljon lähitaistelua
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • ZillionJape
    Lyhyet Mielipiteet Pelattu alustalla: PlayStation 3 Koska tulen ostamaan Batman: Arkham Knightin aijemmin tai myöhemmin, päätin että miksi ei... 7/10
  • modernipoika
    Batman: Arkham Origins on Arkham - sarjan uusin osa, mutta peli ei jatka Arkham Cityn aihetta vaan palaa Batmanin juuriin eli sinne mistä se kaikki... 8/10
  • vpshero
    Gotham Cityssä on jouluaatto, mutta tunnelmat eivät ole lainkaan iloiset sillä rikollispomo Black Mask on päättänyt aiheuttaa sekasortoa... 8/10
  • _Trials King_
    Rocksteadyn kaksi aikasempaa arkham peliä olivat loistavia ,mutta nyt kehittäjänä on WB Games Montreal. Tekeekö uusi kehittäjä kunniaa... 9/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Batman: Arkham OriginsScore

Batman: Arkham Origins

ARVIO. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Batman on edelleen voimissaan, vaikka uudistusten puute ja hitaasti alkava tarina kalvavatkin. Lue Markus Hirsilän arvio Batman-prologista.



Ladataan seuraavaa sisältöä