Brave: The Video Game

Kanadalaisen Behaviour Interactiven historiassa on merkittävä määrä erilaisia lisenssipelejä. Disney-Pixarin elokuvasta Brave käännetty tasoloikkapeli ei jääne studion viimeiseksi tekeleeksi. Kahdenkymmenen vuoden kokemus näkyy luultavasti tuotantoaikojen pitävyytenä - ja ainakin tämän pelin kohdalla pelattavuudessa. Grafiikan suhteen peli tosin alittaa riman pahasti.

Animaatioelokuva Braven päähahmo Merida komeilee pelikotelon kannessa uskomattoman muhkean kiharapilven kanssa. Elokuvassa tukka on selkeä osa hahmon viehätystä. Vaikka ensimmäisen Shrek-elokuvan kaltaiseen karva-animaatioefektiin ei päästäkään, punatukkaisen Meridan kiharapilvi hulmuaa vapaana hahmon kapinahenkeä myötäillen. Pelin Merida ei hulmua.

Brave on ajan hengen mukaisesti monialustainen pelijulkaisu. Lieneekö tässä selitys sille, että Xbox 360 -versiossa Meridan hiukset on anteeksiantamattoman surkeasti mallinnettu. Kun perijätär loikkaa ensimmäistä kertaa ruudulle, on järkytys merkittävä. Sähäkkä kiharapilvi on korvattu punaisilla risuilla. Auttamattakin tulee mieleen, että Merida on kenties unohtanut muutaman kylpykerran tai sitten vaan kapinahengessään päättänyt kääntyä kotitekoisten rastojen puoleen.

Pelattavuus on Bravessa kiitettävää. Paljon Ratchet & Clank -sarjasta ja muista laatujulkaisuista konventioita lainaava peli vaikuttaa ammattilaisen kasaamalta. Hahmo tottelee käskyjä hyvin, pikselintarkkoja hyppyjä ei kaivata, kolikot kerääntyvät etäältä, ampuminen sujuu mukavasti ja kenttien uudelleenpeluuarvoakin löytyy. Meridan asevalikoima kehittyy pelin etenemisen myötä: ominaisuuksia voi parannella kerätyn rahan avulla ja eri aseita tulee käyttää eri esteisiin. Pelistä löytyy myös ilahduttava kaksinpelimoodi ja se pakollinen Kinect-minipelimoodi. Vaihtelua pelaamisessa on juurikin arkipelin verran.

Tarinallisesti peli mukailee elokuvaa tyylikkään osittaisesti. Brave: The Video Gamessa juostaan Meridan karhuksi muuttuneen äidin Elinorin perässä. Mukavaa rytmiä tarinankerrontaa tuo välikertomusten painottuminen alkuun ja loppuun: välissä voi uppoutua pelkkään pelaamiseen ja keskeytymiset eivät ole ennalta arvattavia. Vaikkakin tutoriaalin osuus pelissä on toteutettu elegantisti, alun tarinakeskeytysten määrä saattaa pudottaa pelaajan leikistä pois. Graafinen tökeryys ei vaivaa ainoastaan Meridan ulkoasua; välianimaatiot ovat Ken Burns -efekteillä korvattuja, erittäin tökerösti toteutettuja satukirjamaisia kohtauksia. Näiden skippaaminen voi kohentaa pelikokemusta merkittävästi.

Jos graafisesta hirvittävyydestä pystyy pääsemään yli, on Brave vallan mukiin menevä arkipelaajan tasoloikka, jossa on ilahduttavasti tyttö pääosassa. Tosipelaajat sen sijaan voivat kerätä lyhyen pelin avulla kasan helppoja achievementtejä ja Kinect-pelleilyt voi ohittaa kokonaan.